Noin 14-vuotiaana kielikurssihaaveet jäi ja mä haaveilin vaan vaihtovuodesta. Tilailin STS:n ja EF:n esitteitä kotiin alvariinsa ja yritin näyttää aina äidille, että tätä mä haluan. Äiti hymyili ja sanoi, että se olisi varmasti tosi hienoa. Pian ymmärsin että mun perheellä ei ikinä olisi varaa kustantaa mulle vaihtarivuotta.
Yks päivä ysiluokalla koulussa oli nainen puhumassa mahdollisuudesta voittaa kesätyöpaikka koulun kautta ja samalla alkoi puhua Rotary toiminnasta ja heidän vaihtovuosi mahdollisuuksistaan. Mä painoin ryefinland nimen tarkasti mieleen ja kotona googlettelin kauan. Mun mieli nousi ihan taivaisiin, kun ymmärsin, että mulla olisi ehkä mahdollisuus sittenkin lähteä vaihto-oppilaaksi, Rotaryn kautta. Ysiluokan keväällä googlettelin jatkuvasti rotarytoimintaa ja kirjottelin vihkot täyteen, miten haastatteluissa tulisi toimia. Mun yksi kaveri lähti sinä kesänä rotaryn kautta ja sitä kautta sain vielä lisää tietoa. Vihdoin lukion alkaessa pyysin opettajalta, joka toimi rotarina, sähköpostiosoitteen, johon voisin lähettää hakemukseni ja metsästin isän kanssa muita sähköpostiosoitteita. Kaikki mun saamat vastaukset sai mut tosi toiveikkaaksi asian suhteen. Kunnes lopulta tuli vastaus, että tänä vuonna Porista voidaan lähettää vain yksi oppilas. Ainoa klubi, joka vaihto-oppilaan tulisi lähettämään lähetti mulle marraskuussa vastauksen, että he eivät ikinä olleet saaneet mun hakemusta perille (vaikka lähetin oikeeseen osoitteeseen) ja he olivat jo valinneet sen yhden lähetettävän oppilaan. Luin saamani sähköpostia koulussa, ja itkin.
Pian ryhdistäydyin ja päätin hakea ensi vuonna uudestaan, sehän mut käskettiin tekemään myös saamassani sähköpostissa.
Lukion ykkösen jälkeen kesällä luin rotary blogeja, foorumeja ja lisää blogeja. Kirjoittelin hakemustani jo heinäkuussa ja taisin lähettää sen jo elokuussa moneen klubiin. Taas sain toiveikkaita vastauksia ja minulla sanottiin olevan hyvät mahdollisuudet, kun hain jo toista kertaa. Lokakuussa kävin haastattelussa ja olin melkein 98% varma, että olen niiden viiden nuoren joukossa, jotka lähetetään. Olin varma, koska olin saanut sellaisen vaikutelman saamistani sähköpostiviesteistä. Muutaman viikon päästä sain kieltävän vastauksen ja olin hieman hämmentynyt ja todella harmissani. Kaikki masensi silloin. Kuitenkin samana iltana tosin taisin jo kirjoittaa YFU:lle hyvin sekavan viestin, koskien 3kk Australian lyhytohjelmaa. Ajattelin, että siihen meillä olisi ollut ehkä varaa. Myöhemmin tosin ymmärsin, että sekin oli liian kallis.
14.11.2013 YFU julkaisi netissä tiedon tarjottavasta Meksiko-stipendistä. Tuntui, kuin se olisi tullut pyynnöstä. Meksikostahan mä juuri haaveilin! Kirjoitin esseitä ja tekstejä, pyysin suosituksia stipendiä varten. En kertonut stipendistä, kuin isälle, äidille ja mun vaihtarisiskolle silloin. Viimeksi olin hehkuttanut mun mahdollisuuksia niin paljon. Koin, että nyt oli parempi olla vain hiljaa. Tammikuussa vihdoin sain haastattelukutsun Tampereelle. Mun paraskaveri oli mun mukana Tampereella, ja muistan kun se ei edes tiennyt tarkalleen mihin haastatteluun olin menossa :D
Haastattelusta tulin aika hämmentyneenä ulos, kun olin saanut kuulla, että hakijoita oli vain neljä ja kolme tulisi saamaan stipendin. Luulin, että hakijoita olisi lähelle sata.
Valinnan päätös piti tulla kotiin kirjeenä. Istuin mun huoneen ikkunan edessä melkein joka päivä klo 15 odottamassa postia, kahden viikon ajan. Eikä se kirje ikinä näyttänyt tulevan. Viimein 14.2.2014 mun vanhojentanssipäivänä olin syömässä kaikkien tanssijoiden kanssa ja isä laitto mulle viestinä että YFUlta tuli mulle paksu kirje. Että mä jännitin koko ruokailun ajan ja hoin ittelleni, että ei ne mulle laittais paksua kirjettä, jos mua ei oltas valittu.
Viimein pääsin kotiin ja istuin mun huoneen lattialle yksin avaamaan sitä kirjekuorta. Sieltähän sitte paljastu se uutinen, mistä olin haaveillut niiiiin kauan. Sinä päivänä haleja ja onnitteluja satoi, enkä olisi voinut olla onnellisempi mun vanhojentanssipäivänä :) Edelleen tyhmä hymy koristaa mun naamaa, kun ajattelen sitä päivää ja hetkeä kun luin kirjettä.
♡ Emmi
