More than alive

Hola, elossa ollaan. Oon halunnut monta kertaa kirjottaa mutta en tiedä mitä on tapahtunut. Kyllä mulla olisi koulun jälkeen aikaa, mutta aina oon löytänyt mukamas jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Nytkin mun piti kertoa juurta jaksaen mun elämästä mutta pakko mennä suihkuun ja iltapalalle, koska tein itselleni lupauksen mennä nykyään aikasemmin nukkumaan. Viiden tunnin yöunet ei vain ole tarpeeksi.. Joten tällä kertaa saatte tyytyä mun snapchat kuviin viimeseltä kuukaudelta. Enjoy. ( ja isä älä kysy mikä on snapchat, se ei ole sun juttu)

Kun Suomi herää, meksiko menee nukkumaan / lauantaiaamut kun haluaisin nukkua, mutta kaikki haluaa skypettää 

voih kouluaamut / USA reissu, mistä kerron myöhemmin lisää

halloween on huomenna tai tänään jo Suomessa / rakas parasystävä baari-illan jälkeen piristi mun perjantai-iltaa kotona

Dear Marisol, te quiero / las quiero tambien mis bfffs

I want your glasses, Dina / waiting my hostmom to pick me, como todos los días

 

Aamuhengaus ennen koulun alkua / terkut Suomeen meksikotytöiltä 

sunnuntaiaamu / sunnuntai-ilta 

Marisol, again / poika odotti mun kanssa niin kauan, että mun äiti haki mut koulubussikyydin jälkeen, vaikka sen oma perhe oli tullut jo :)

masaliisa onnistui enemmä tai vähemmän... / formal days + earlier at home = pure love

♡Emmi

essay for YFU of my exchange so far

1.10.2014

Niin ne laskurin sadat päivät vaihtuivat nollaan ja elokuun ensimmäisenä keskiviikkona, aikaisin aamulla oli aika ottaa bussi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.  Muistan vieläkin tuon päivän yhtenä oudoimmista. Ei tiennyt mitä pitäisi tuntea, samalla suurta innostusta tulevasta vuodesta ja uudesta maasta mutta tietenkin samalla pelkoa onnistumisesta sekä hieman surua rakkaiden hyvästelemisestä. Mutta kun neljä suomalaista oli vihdoin selvinnyt läpi turvatarkastuksesta aamiaispöytään viimeisille ruisleiville sekä keskustelemaan tulevista kaupungeistaan, olivat kaikki muut tunteet väistyneet innostuksen tieltä.

 The days went by and suddenly I noticed that it was the first wednesday of august and it was time to head to the airport. The day was probably the weirdest day of my life so far. I didn't know what I was supposed to feel. I was so excited about the coming year but in the same time I was scared and sad because I had to to say goodbye to my loved ones. Luckily the tears were replaced by joy when we started talking about our new cities with other exchange students during breakfast.

Matka oli tietenkin pitkä ja uuvuttava mutta helpotti tietää, että seuraavan kerran samanlainen 20 tunnin matka tarvitsisi kokea vasta vuoden päästä. Väsyneet vaihtarit lukuisista eri maista johdatettiin parin tunnin ajomatkan päähän Cuautlaan, aloittamaan vaihtovuottaan. Pari päivää Cuautlan hotellissa sisälsi lukuisia jutteluhetkiä, espanjan oppitunteja sekä tietenkin monia eri kansallisuuksia ja kulttuureja. Vaihtarit ovat mitä mahtavimpia ihmisiä! Uskonkin, että vaihtarireissut tulevatkin olemaan yksi hienoimmista kokemuksista tässä vuodessa, koska kukaan muu ei ymmärrä paremmin vaihtaria, kuin toinen vaihtari.  Hiljaisista hetkistä ei ole tietoakaan vaihtareiden keskuudessa

The journey to Mexico was long and exhausting but it was such a relief to know that you don't need to do it again for a loooong time. We were all so tired when we finally landed to Mexico City but still we had to keep traveling to Cuautla where we had an arrical camp. During those few days we talked a lot, learned un poquito spanish and faced multiple new cultures. Exchange students are simply the most open-minded people but also the funniest people. I can't wait to experience Mexico with all of those people. I believe those trips are going to be one of the top things in this year. No one understand an exchange student like another exchange student and there's always something to talk about with them!

Kolmen tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli kuitenkin hyvästeltävä toiset vaihtarit ja otettava nokka kohti uusia haasteita. Oli aika tavata isäntäperheemme. Iloinen mutta jännittynyt tunnelma kiersi bussissa kun matkasimme kohti Mexico cityä. Osa oli jo jäänyt matkanvarrelta isäntäperheidensä luo, osalla matka jatkuisi vielä sunnuntaiaamuun asti, osa lentäisi kaupunkeihinsa, kun taas minulla poiketen aiemmasta suunnitelmasta, matka jatkui Mexico cityn lentokentälle, missä minun hostperheeni vastaanotti minut. Pääkaupungissa muutaman päivän lomailun jälkeen otimme vasta lentokoneen kohti pohjoista Monterreyta isäntäperheeni kanssa.

After three awesome day it was sadly time to say goodbye to everybody and go meet our hostfamilies. Everybody were really excited to see them but we were all at least a little bit nervous. Some of us stayed in Cuautla, some kept traveling the following night and I traveled to airport of Mexico City where my hostfamily picked me up. We had a few-day-holiday in the capital of Mexico and after that we headed to the North, to Monterrey.

Totta puhuakseni ensimmäiset kaksi viikkoa olivat minulle todella rankkoja. Liian paljon uusia asioita sulateltavana, se sai minut kaipaamaan kotiin. Myös jatkuva väsymys painoi päälle. Ehdin jo pelästyä, että olin tehnyt väärän päätöksen lähtiessäni vaihto-oppilaaksi.

Being completely honest, the first two weeks were the hardest so far. There were too many new things to handle and I was really homesick. I got scared that I had done totally wrong decision for doing an exchange year.

Onneksi muutaman viikon päästä maailma näytti kuitenkin jo aivan toiselta. Rakastuin meksikolaisiin ihmisiin ja heidän iloiseen luonteeseen. Ihmiset koulussa osoittautuivat aivan mahtaviksi sekä meksikolainen ruokakin alkoi maistua joka päivä paremmalta. Espanjan kieli alkaa sujua paremmin joka päivä vaikka englanti se vahvempi edelleen on. Itsensä ilmaiseminen tuntuu nykyään jopa paremmalta englanniksi kuin suomeksi. Suomi on alkanut kuulostamaan todella hassulta omaan korvaan. Tiedän kuitenkin, että minulla on vielä aikaa oppia espanjan kieli ja se tulee ajan myötä! Meksikolainen kulttuuri aiheuttaa edelleen hieman hämmennystä suomalaisessa tytössä. Ihmisten väliset suhteet perheisiin, kavereihin sekä myös puolituttuihin eroavat niin suomalaisesta näkemyksestä. Meksikolaisten aikataulutus ja suunnitelmien teko sekä niiden pitäminen aiheuttaa välillä myös epätoivoa, mutta tarvitaan vain vähän aikaa totuttautumiseen. Eihän sitä voi tulla toiseen maahan vain vertaillakseen sitä omaan kotimaahansa.

Luckily after few weeks my feelings were changed completely. I fell in love with Mexican people and their happiness. People in my school were amazing and even the food started taste better every day. My Spanish is getting better every day even though I still rather use English whenever it's possible. I have talked so much English that I don't want to speak Finnish anymore, it feels way too weird to talk Finnish nowadays. Luckily I know that I have time to learn the Spanish, little by little.The way Mexicans threat their family, friends or strangers are very different than in Finland. Their timing and plane making makes me feel exhausted sometimes but I just need try to adapt all that. I didn't come here to compare this country to mine.

Pian on kuitenkin kaksi kuukautta jo elelty toiselle puolella maapalloa ja se on sisältänyt paljon surua ja iloa. Asia, jota on hoettu vaihtareille alusta asti, on mielialan vaihtelut. Tämän tulee varmasti jokainen vaihtari huomaamaan, kuten olen minäkin jo moneen otteeseen kokenut. Mistään hinnasta en silti tätä kokemusta vaihtaisi pois! Uskon, että kaikki huonot hetket, jotka olen kokenut tai tulen kokemaan täällä, ovat kuitenkin kaikkien niiden hyvin hetkien arvoisia. Olen ylpeä saadessani sanoa, että olen vaihto-oppilas. Olen ylpeä, jos olen saanut inspiroitua jonkun muun miettimään maailmalle lähtöä. Olen ylpeä, että minulla on iso joukko ihmisiä kotona, jotka ovat ylpeitä minusta sekä iloisia minun puolesta. Vaihtovuosi on kuitenkin asia, jota kukaan kotona tai ulkopuolinen ei koskaan täysin tule ymmärtämään. Ehkä siksi se onkin niin ainutlaatuinen kokemus.

There have been a lot sadness and happiness during these two months. I was told many times how my feelings are going to change every two second and it's has been so true. Still I haven't ever regret for doing this. I believe that all the bad moments are worth of all the good moments, because when I am happy, I am extremely happy. I am so proud to call myself as a exchange student. I am proud If I inspired someone else to consider to go see a world. I am proud to know that I have lot of people back home who are proud of me and happy for me. The exchange year is still something that no one outsider or back at home won't never understand. Maybe that is one of the reason why this is something so unique! 

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Meksiko on juuri oikea kohdemaa minulle. Muistan edelleen kuinka joulukuussa kirjoitin stipendiä varten esseitä hieman kiireessä sekä helmikuiset iltapäivät, kun istuin ikkunan edessä ja odotin epätoivoisesti postia YFU:lta. Kaikki se on kuitenkin ollut tämän arvoista, eikä olisi päivää, etten olisi halunnut vaihtaa tätä kokemusta pois.  Se on jotain, mikä on saanut hymyn huulilleni 14.2.2014 lähtien. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen YFU:lle, Sakari Alhopurolle ja tietenkin isälle, kaiken tämän mahdollisestamisesta! Odotan innolla, mitä kaikkea seuraavat yhdeksän kuukautta tuovat vielä tullessaan, koska nyt olen jo saanut kokea niin paljon. Rakastan Meksikoa ja vaihto-oppilaana olemista, se on varma

There haven't been a day that I would had regret choosing Mexico as my hostcountry. I don't regret all those thousands of things that I had to do for this. This is something that has made me smile every day since 14.2.2014. I will be forever thankful for YFU , Sakari Alhopuro and of course dad for making all this possible. I am looking forward what will happen in next nine months because I have already experienced so many things. I love Mexico and being an exchange student, that's for sure!

♡Emmi

Mexico 2014-2015

What a tourist doesn't notice

• even a couple have been together 20 years, they still act like just married

• wearing 10 cm high heels and still rocking on the dance floor (when my mom in Finland can’t even walk with anything which have more than 2 cm heel)

• always parents’ permission

• ahorita= either 10 mins or 3 hours

• almost every house or neighborhood is surrounded by a gate

• windows have bars on them

• “let’s go” –where? when? “now”

• there are hot Mexican guys, everywhere, all the time

• and they can dance, in public too

• many guys are willing to tell honestly about their lovelife or lack of it to everybody

• the cheapest way to prevent getting your house robbed, is to put broken glasses on top of your wall

• there is always someone packing your groceries or doing the gas for you

• waiter is the waiter, it’s their job to clean your table or bring you a spoon, not yours

• ‘you are like my best friend but it’s totally okay not to always answers to your texts’

• ‘but when I am with you, I always check my phone whenever I get notification, even when I am driving a car’ 

• canceling planes is not an exception, it's a rule

• teachers don’t always want to come to the classes but they expect students to do 3 power point presentations and do 50 exercise of math, in a day

• ‘but I am still too lazy to check your exams myself, you do it’'

• Someone of my neighbors have a dog, I don’t have no idea whose dog is it, it sits on the street everyday

• food is not a food if you are not eating it with your hands, even it would be a cake

• there is no food you can’t share with a friend or friend of a friend

• if you don’t look Mexican you are from U.S. 

• or maybe from Germany and anything in Europe is near Germany

• Channing Tatum or anyone famous actor from U.S. is unknown in here

• a love-hate relationship with United States, mostly hate

• “Europeans don’t go to the shower that often…”

• going shower every morning, even it would mean waking up 4.30 a.m.

• and washing hair everyday (I don't get bad looks anymore when I tell that I was my hair everyday, yay)

• leaving the house even your hair are still wet

• “if it fits, I’ll go”-attitude in traffic

• “Father have the final word” (behind every father there’s a mother)

• if you want to say no to an invitation or someone is selling something that you don’t need, just say sí or gracias, and they won’t bother you again