What a cool city I'm living in

Uuden perheen kanssaan tehtiin vähän turistijuttuja ja pääsin vihdoin näkemään Paseo Santa Lucian, joka on siis semmoinen joki. Sen varrella on siltoja, valoja ja kaikkea mahdollista. Se oli niin siistiä, että olin taas ihan haltioissani tästä kaupungista. Hengailtiin myös toisen siskon kanssa yksi päivä Parque Fundidorassa, joka on vähän niinkuin Central Park tai isompi versio kirjurista.

With my family we did some turist sightseeings and I finally got to see Paseo Santa Lucia. It's a river and there's lot of bridges, different kind of lights and everything else cool. It was so amazing that I was again so happy that I'm living in this city. Other day we hang out with my sister in Parque Fundidora what reminds little bit of Central Park or my tiny park in my city in Finland.

Tässä ei edes ole kaikki sisarukset..

Pikkusisko niin suloinen

Pikkusisko niin rakas

♡ Emmi

December and I'm back

Sattunut ja tapahtunut on viime aikoina. Joululoma alkoi mulla jo kaksi viikkoa sitten ja kestää sinne tammikuun puoleen väliin asti. Muhun iski joku astetta pahempi flunssa heti loman alettua ja alan vasta nyt pikkuhiljaa parantua siitä. Joten kaksi viikkoa on mennyt tosi laiskoissa olosuhteissa mutta ehdein mä käymään elokuvissa katsomassa Kaameat pomot 2 ja myös treffattiin konsertissa viime vuonna Suomessa olleen Natalian kanssa. Ainiin käytiinhän me taas USA:ssakin yksi viikonlonppu.

Mun synttärit on kohta, retki tapaamaan Danielaa vihdoin 1.5 vuoden jälkeen on suunnitteilla sekä YFU:n puolivuotisretki-kirje pamahti sähköpostiin eilen. Olen tosi innoissani kaikesta. Hassuinta on, että musta ja yhdestä mun järjestön työntekijästä on tullut hyvät kaverit vaikka hän asuukin Mexico cityssä. Hän lupasi tilata mulle myös Fazeria, koska hän oli suomessa aikoinaan vaihdossa ja helmikuussa toivon mukaan saan taas suomalaista suklaata!

Elämä muuten ei ole sen kummempaa. Oon joka päivä kiitollinen, että oon saanut tavata niin paljon ihania ihmisiä ja joka päivä tulen läheisemmäksi niiden kaikkien kanssa. En siis osallistunut loppukokeisiin ja siksi olikin ihanaa, kun mulle on kirjoteltu, että koulu ei ole samaa ilman mua tai mua on ikävöity siellä. Mullakin on hirmu ikävä mun luokkaa, koska tammikuussa aloitan koulun taas eri luokan kanssa. Normaalia Meksikoa elämää edelleen eletään. Jonain päivinä on edelleen +25 astetta mutta nyt aikalailla mennään +15 asteen sade säässä, joka on mulle tosi masentavaa mutta meksikolaiset rakastaa sitä.

Sukulaisten kanssa huvipuistossa

Mun viimeinen koulupäivä

Mun luokan posada eli vähän niinku pikkujoulut, kun koulut on ohi

♡ Emmi

Día de la Independencia de México

Nyyhk, 15. syyskuuta oli, tuli ja meni. Eli meksikon itsenäisyyspäivän kunniaksi vietettiin hieman erilaista maanantaita eilen. Yleensä on tapana, että maanantai ja tiistai olisi molemmat ollut vapaata koulusta mutta ei meidän lukiossa ainakaan tänä vuonna. Mutta eipä se sitä tarkoita, etteikö monet olisi skipannut tätä päivää koulustasta. Mulla oli kuitenkin hauskaa koulussa, siksi mua ei haitannut. Koulussa sai olla vapaampi pukeutuminen, kunhan se oli meksiko aiheista. Meillä oli neljä ekaa oppituntia eli seitsemästä puoli yhteenoista ja sen jälkeen mentiin syömään tacoja tai enchiladoja. Sitten meillä oli vapaata aikaa kahteentoista asti koulun pihalla. Musiikki soi, aurinko paistoi, sombrerot vilkkui ja ihmiset oli iloisia, niin mikäs sen parempi maanantai aamupäivä

twinning with my favourite one

viva México

Toi vuori on aito tuolla takana!

Koulun jälkeen chillailtiin kotona ja laittauduttiin iltaa varten. Koska hostvanhemmat oli mukana järjestämässä fiesta mexicanaa Club Primaveralla, niin me oltiin tietenkin siellä ekana paikalla. Hostsisko oli tietenkin tapansa mukaan myöhässä, niin mä vietin sitten aikaa jonkun tutun lapsien ja niiden kaverien kanssa. Mukamas harjoitellen englantia yhden pojan kanssa, mutta se käänty kyllä mun espanjan harjotteluksi, koska kolmen tunnin aikana puhuttiin vain espanjaa ja mä selvisin siitä wuhuu! Kun vihdoin mun hostsisko tuli syötiin (tacoja ofc) ja loppuilta hengailtiin perhetutun, sen kavereiden ja tequila pullon kanssa. Kaikki juo täällä aina joko olutta tai tequila-greippilimsaa ja koska mä en juo olutta, oon alkanut jo tavallaan tykkäämään tosta tequila-greippilimsasta. (Äiti älä huoli, ei täällä juoda yhtä paljon, kuin Suomesa) Koska mun hostvanhemmat oli tän juhlan järjestäjiä, niin sen tarkoitti sitä, että me lähdetään sieltä viimeisinä. Kello kolme yöllä mun rakas hostsisko oli tainnut ottaa jo muutaman drinkin liikaa ja mä olisin ollut valmis kotiin. Mutta bileet ei ollut vielä ohi, joten päädyttiin keskutelemaan syvällisiä ja nuokuttiin hostsiskon ja perhetutun kanssa puoli viiteen asti siellä. Vasta sitten oli bileet ohi ja oltiin valmiita menemään kotiin. Mutta en valita, oli hauska ilta!

No mitäs muuta mun pitäs tehdä, kun on meikit naamalla valmis lähtemään, mutta odottelen muita taas tunnin

kello 20.30

Tässä ei mun mielestä ollut mitään järkeä ja se on myös kielletty ainakin jossain osissa Meksikoa

kello 22.30

♡Emmi

Saludos desde México

Hola!

Täällä ollaan vihdoin! 30 h valvomisen ja matkustamisen jälkeen vihdoin päästiin meidän vaihtareiden aloitusleirin hotellille Cuautlaan. Aloitusleirillä puhuttiin, paljon. Mutta meitä oli ihana porukka eri puolilta maailmaa. Cuautlassa oltiin kolme päivää ja sieltä matka jatkui kohti isäntäperheitä. Mun matka jatkui Mexico cityyn missä mun perhe oli lomailemassa, koska mun hostsisko oli lähdössä muutaman päivän päästä itsekin vaihtoon, Norjaan. Lentokentällä odottelin vapaaehtoisten ja Zacatecasiin menevien kanssa melkein kolme tuntia koska mun perheelle oli kai vahingossa sanottu väärä aika.. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä mä lauantai iltapäivällä pääsin vihdoin hotellille hostperheeni kanssa.

Mexico cityssä me turisteiltiin lauantaista keskiviikkoon. Käytiin museoissa, pyramideilla, jokiristeilyllä ja hoidettiin hostsiskon viimeisiä vaihtoasioita.

Eilen me vihdoin lennettiin tänne Monterreyhin. Hieman erilainen sää odotti täällä. +35 astetta on kuulemma varjossakin. Mutta ei mulla ole siitä kuumudesta tietoakaan mun huoneessa, koska mulla on oikeesti kylmä mun ilmanlämpöpumpun kanssa. Eilen shoppailtiin mulle koulutarvikkeita maanantaina varten, ei torstaita varten niinkuin alunperin oli tarkoitus. Eilen skypettelin myös kotiin, mikä paransi mun pienoista koti-ikävää 

Tänään ollaan tyhjennelty mua varten vaatekaappi ja pääsin vihdoin eroon mun matkalaukusta sekä sen sisältämästä sekamelskasta. Onko siitä jo oikeasti yli viikko kun lähdin Suomesta?

Viimeinen ilta suomessa

korkkarit kattoon, tää ilta on meille

<3

Cuautla

vesi oli niin lämmintä

everything you need to know about Finland

Mexico city ja muutama muu ihminen

Las Pirámides de Teotihuacan

con sombrero, claro que si

hullu rituaali 

♡ Emmi

Joko mentäis

Päivät vierii ja laskurin päivät vähenee. 48 päivää tuntuu silti niin kaukaselta vielä. Kotona ei tarkene nukkua ilman patteria, eikä Monterreyn +33 °C ei kuullosta kauhean pahalta tähän verrattuna. Tällä hetkellä olisin valmis lopettamaan työt ja nousemaan koneeseen kohti Meksikoa! Toki ensin täytyy ottaa malaria, lavantauti ja kaikki muut sata rokotetta. Lääkäri sanoi, että mitään rokotteita ei tarvi välttämättä ottaa enää, mutta mä halusin ottaa kaikki, varmuuden vuoksi. Ehkä se jännitys ja ahdistus tulee vielä ennen lähtöä, juuri nyt olen superhyperinnoissani lähdöstä.

En ilmeisesti keksinyt parempaa tekemistä klo 11 illalla, kun miettiä mitä pakata mukaan Meksikoon..

Hostperheen kanssa on tullut juteltua aika paljon, espanjaksi. Vuorotellen äidin ja isän kanssa on juteltu. Oon ymmärtänyt melkein kaiken, jeee! Ovat todella innoissaan ja kyselevät aina koska saaavun ja joka kerta joudun vain vastaamaan, että en tiedä vielä tarkkaa aikaa. 
Estados Unidos kutsuu myös pian! Amerikan rajahan on siis kahden tunnin päässä Monterreystä ja perhe kertokin, että ainakin kaksi kertaa mennään käymään Yhdysvalloissa jo ekoina kuukausina.

Jos viimein avaisin nämä, niin ehkä ymmärtäisin mitä hostisä selittää uskonnosta ja joulun vietosta.

♡ Emmi

Mi ciudad y familia

Eilen toisiaan matkalla töistä kotiin sain tietää perhetietoni. Isä, äiti, 21-vuotias sisko ja 17-vuotias sisko löytyvät San Nicolás de los Garzasta. 17-vuotias sisko tosin lähtee Norjaan samalla kun minä matkustan Meksikoon. 

San Nicolas kuuluu Monterreyn metropoli alueeseen, Pohjois-Meksikossa.

 San Nicolasista löytyy reilusti yli 400 000 tuhatta asukasta, joka tarkottaa viisinkertaista Porin asukasmäärää. Monterreyn alueeseen taas kuuluu melkein 4 miljoona asukasta ja Monterrey onkin Meksikon kolmanneksi suurin kaupunki. 

Pikkukaupungin tyttöä hieman hirvittää tuleva. En voi kieltää, ettei se olisi ollut pieni shokki tajuta että majoitun pohjoiseen, kaikkien pohjosen pelottelujen jälkeen. JuteltuaniMeksikossa asuneiden kanssa, oloni huojeni ja nyt olen innoissani kaupungista. Eilen sain myös tietää, että Meksikossakin on pakkasta ja talvella saatankin kokea -5 astetta Meksikossa. (pari kuukatta olen tainnut huudella, että ei talvea vuoteen...)

Perheen kanssa olen jo jutellut  ahkerasti, toisin sanoen minä olen pommittanut heitä kysymyksillä. Olen perheen ensimmäinen vaihto-oppilas ja sain heistä erittäin ihanan ensivaikutelman. Englantia perhe ei ilmeiseti juurikaan puhu mutta se on vain hyvä minun kannaltani! Pientä epävirallista tietoa sain tulevasta koulustanikin...:) 

Monterrey on siis iso kaupunki eri nähtävyyksineen. Ilmeisesti siellä on paljon kouluja ja yliopistoja. Vielä en ole saanut kovin paljon irti netistä löytämistäni tiedoista mutta kahden kuukauden päästä tulen näkemään kaiken!

♡ Emmi