YFU trip

Eli meidän ensimmäinen mutta toiseksi viimeinen YFU retki! Tarkoitus oli aloittaa 1.helmikuuta Mexico Citystä mutta päätettiin meidän Monterreyn ja Saltillon vaihtareiden kanssa lentää sinne päivää aikasempaa ja hengattiin ilta Mexico cityssä asuvien vaihtareiden kanssa. Ilta oli jo aivan mahtava aloitus koko reissulle ja sunnuntaina aamuna kömpittiin väsyneinä sinne lentokentälle tapaamaan muita vaihtareita. Sieltä löydettiin muut eri puolilta Meksikoa saapuneet väsyneet vaihtarit. Oudoin asia koko tässä viikossa tapahtui silloin sunnuntai-aamuna kun ekan kerran näin mun Suomi-Ruusan siellä ja ei meinannyt tulla sanoja ulos suomeksi vaan kaikilla muilla kielillä kyllä. Silmät pyöreinä vain tuijotin kun sanat suomeksi tökki pahasti.

Iloisesti selvitty Meksiko Cityyn

Ekana päivänä ei päästykkään heti hotellille ottaa päikkäreitä (ne ilmeet kun kerrottiin että huoneet eivät olekaan valmiita vielä) ni ajettiin suunnaksi Mexico Cityn keskusta ja sinne meidät jatettiin ja kerrottiin että on reilu kolme tuntia aikaa kierrellä. Kaikki oli vähän ihmettyneitä kun luultiin että YFUn kanssa koko ajan liikuttaisiin yhdessä mutta eipä tuo todellakaan haitannut. Lähdettiin sitten suomalaisten ja tanskalaisen voimin Starbucksin kautta kiertelemään kauppoja. Kaikki kolme väsynyttä päädyttiin syömään ja vahingossa tietenkin tilamaan jumalattoman tulista pastaa. Löydettiin myös Meksikon ainoa Forever 21 mutta aikaa oli 15 min ja rahaa ei ollut joten sekin jäi sitten. Takas hotellilla illallistettiin ja mentiin aikasin nukkumaan.

Mexico city <3

Seuraavana päivänä meillä oli YFU meetinki hotellilla missä taas puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Myöhemmin lähettiin käppäilemään johonkin puistoon ja kiertelemään katu putiikkeja. Illalla muut vietti vähän railakkaampaa iltaa ja eivät nukkuneet ennen klo 6 aamupalaa mutta minä olin tylsimys ja menin aikasin nukkumaan.

Tiistaina otettiin siis hetken ajomatkan päässä olevat pyramidit ja siellä sitten kiivettiin hieman huonovointisten vaihtareiden kanssa kympiltä aamulla pyramidin portaita mutta näkymät ja sää oli loistava. Pyramideilta jatkettiin suoraan kohti seuraavaa majoitusta ja siihen matkaan sitten menikin loppujen lopuksi paussien kanssa reilut 12 tuntia. Määränpäässä ei sitten odottanutkaan enää mikään luksus hotelli vaan kuuden hengen bungalowt pelkillä kerrossängyillä. Mutta ruoka oli taivaallista.

Suomi-tiimi

Seuraavana päivänä laitettiin nopeasti kuivuvat vaatteet päälle ja otettiin suunnaksi koskenlasku. Mä olin jo ihan kauhuissani bussissa kun toiset olivat ihan innoissaan. Veneessäkin vielä laulu raikas ja vesi lensi mutta odotapa vain kun päästiin ensimmäisiin kunnon pärskeisiin ja 5/6 meistä lensi sinne veteen. Sieltä nosteltiin paniikissa olevia tyttöjä takasin veneeseen ja kaikki pelkäsi kuolemaa ihan jumalattomasti siellä. Mutta ei auttanut kuin mennä eteenpäin ja osa tippui uudestaan mutta viimeisellä kerralla oltiin jo opitttu vähän taktiikkaa ja ei enää lennelty veteen. Saatin hypätä 9 metrin lohkareelta kirkkaan siniseen veteen, syötiin siellä ja uiskenneltiin auringossa. Se oli se päivän paras kohta! Kuuden tunnin koskenlaskun jälkeen päästiin viimein maihin mutta meidät pistettiin syömään märissä vaatteissa ja sen jälkeen jossain rekan lavalla takaisin bussiin. Kun vihdoin päästiin takaisin meidän majoitus paikkaan, kaikki juoksi hullun hakemaan pesukamoja ja äkkiä ensimmäisenä kuumaan suihkuun. Illalla vielä istuskeltiin nuotiolla ja kuivateltiin meidän kenkiä.

Team Tequila

Seuraavana päivänä samat vaatteet päälle ja vesiputouksia kohti. Mulla oli huono olo ja meinasin että en mene lainkaan mutta huono olo unohtui pelon tieltä. Ensimmäisenä oli noin 8 metrin vesiputous edessä ja sieltä piti hypätä alas. Sen jälkeen uida vähän matkaa kunnes tultiin seuraavalle vesiputoukselle. Viimeinen putous oli korkein eli 9 metriä ja sieltä tultiin alas miettimättä. Eipä se enää pelottanut kun oli hypännyt ensimmäisestä alas. Se oli niin siistiä! Tekisin koska vain uudestaan! Kavuttiin vielä sieltä vedestä sinne kallion sisään mistä päästtin ns putouksen taakse ja sieltä hypättiin siihen veteen.

Kun vihdoin päästiin posi vedestä matka jatkui seuraavaan paikkaan missä meitä odotti vuorikiipeily. Kaikki oli ihan jäässä märkien vaatteiden kanssa mutta ei niitä suositeltu vaihtamaan koska kasteltaisiin ne uudestaan vuorikiipeilyssä. 

Vuori oli siis 50 metriä ja voi että se oli korkealla! Itse kiipeäminen oli suht iisiä kunhan ei vai katsonut alas. Niistä naruista irrottautuminen olikin ihan oma tarinansa. Laskeuduttiin siis sinne veteen ja ei siinä juuri ollut mitään missä seisoa joten mä roikuin niissä naruissa jalat puoliksi vedessä. Mutta meitä haettiin siitä kumikanooteilla ja siellä meitä odotti ihan taivaalliset näkymät taas. Siellä hengailtiin kunnes kaikki oli alhaalla ja vihdoin väsyneet vaihtari pääsi syömään ja suihkuun. Illalla meille järkättiin vielä "bileet" mitkä muistutti lähinnä kutosluokan discoa mutta se oli ihan jees. Jotkut lähti jo sinä iltana takaisin kotiin (mikä kerrottiin heille 2 tuntia aikaisemmin) ja loput seuraavana aamuna aikaisin. Me montereylaiset lähdettiiin vasta aamupäivällä viimeisinä mutta siellä me oltiin hyvästelemässä muita jo aamu kuudelta. 

Tuolta kavuttiin alas

Coming homeeee

Viikko vierähti ihan hujauksessa ja perjantaina oltiinki taas takana Siperiassa=Monterreyssa. Mikä kylmyys iski vastaan kun kotiuduttiin tänne Pohjoseen.. Oli kyllä varmaan ikimuistoisin viikko ihan vain senkin takia jo että mitä kaikkea tuli tehtyä. Ihan heti ei varmaan tuu hypittyä veisputouksilta siellä Suomessa.


Joka vuosi YFU:n puolivuotisretki on erilainen ja tämä oli eka kerta kun suuntasivat tonne viidakkoon. Kuinka onnellinen saan olla, että sain olla osa tätä retkeä.