YFU trip

Eli meidän ensimmäinen mutta toiseksi viimeinen YFU retki! Tarkoitus oli aloittaa 1.helmikuuta Mexico Citystä mutta päätettiin meidän Monterreyn ja Saltillon vaihtareiden kanssa lentää sinne päivää aikasempaa ja hengattiin ilta Mexico cityssä asuvien vaihtareiden kanssa. Ilta oli jo aivan mahtava aloitus koko reissulle ja sunnuntaina aamuna kömpittiin väsyneinä sinne lentokentälle tapaamaan muita vaihtareita. Sieltä löydettiin muut eri puolilta Meksikoa saapuneet väsyneet vaihtarit. Oudoin asia koko tässä viikossa tapahtui silloin sunnuntai-aamuna kun ekan kerran näin mun Suomi-Ruusan siellä ja ei meinannyt tulla sanoja ulos suomeksi vaan kaikilla muilla kielillä kyllä. Silmät pyöreinä vain tuijotin kun sanat suomeksi tökki pahasti.

Iloisesti selvitty Meksiko Cityyn

Ekana päivänä ei päästykkään heti hotellille ottaa päikkäreitä (ne ilmeet kun kerrottiin että huoneet eivät olekaan valmiita vielä) ni ajettiin suunnaksi Mexico Cityn keskusta ja sinne meidät jatettiin ja kerrottiin että on reilu kolme tuntia aikaa kierrellä. Kaikki oli vähän ihmettyneitä kun luultiin että YFUn kanssa koko ajan liikuttaisiin yhdessä mutta eipä tuo todellakaan haitannut. Lähdettiin sitten suomalaisten ja tanskalaisen voimin Starbucksin kautta kiertelemään kauppoja. Kaikki kolme väsynyttä päädyttiin syömään ja vahingossa tietenkin tilamaan jumalattoman tulista pastaa. Löydettiin myös Meksikon ainoa Forever 21 mutta aikaa oli 15 min ja rahaa ei ollut joten sekin jäi sitten. Takas hotellilla illallistettiin ja mentiin aikasin nukkumaan.

Mexico city <3

Seuraavana päivänä meillä oli YFU meetinki hotellilla missä taas puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Myöhemmin lähettiin käppäilemään johonkin puistoon ja kiertelemään katu putiikkeja. Illalla muut vietti vähän railakkaampaa iltaa ja eivät nukkuneet ennen klo 6 aamupalaa mutta minä olin tylsimys ja menin aikasin nukkumaan.

Tiistaina otettiin siis hetken ajomatkan päässä olevat pyramidit ja siellä sitten kiivettiin hieman huonovointisten vaihtareiden kanssa kympiltä aamulla pyramidin portaita mutta näkymät ja sää oli loistava. Pyramideilta jatkettiin suoraan kohti seuraavaa majoitusta ja siihen matkaan sitten menikin loppujen lopuksi paussien kanssa reilut 12 tuntia. Määränpäässä ei sitten odottanutkaan enää mikään luksus hotelli vaan kuuden hengen bungalowt pelkillä kerrossängyillä. Mutta ruoka oli taivaallista.

Suomi-tiimi

Seuraavana päivänä laitettiin nopeasti kuivuvat vaatteet päälle ja otettiin suunnaksi koskenlasku. Mä olin jo ihan kauhuissani bussissa kun toiset olivat ihan innoissaan. Veneessäkin vielä laulu raikas ja vesi lensi mutta odotapa vain kun päästiin ensimmäisiin kunnon pärskeisiin ja 5/6 meistä lensi sinne veteen. Sieltä nosteltiin paniikissa olevia tyttöjä takasin veneeseen ja kaikki pelkäsi kuolemaa ihan jumalattomasti siellä. Mutta ei auttanut kuin mennä eteenpäin ja osa tippui uudestaan mutta viimeisellä kerralla oltiin jo opitttu vähän taktiikkaa ja ei enää lennelty veteen. Saatin hypätä 9 metrin lohkareelta kirkkaan siniseen veteen, syötiin siellä ja uiskenneltiin auringossa. Se oli se päivän paras kohta! Kuuden tunnin koskenlaskun jälkeen päästiin viimein maihin mutta meidät pistettiin syömään märissä vaatteissa ja sen jälkeen jossain rekan lavalla takaisin bussiin. Kun vihdoin päästiin takaisin meidän majoitus paikkaan, kaikki juoksi hullun hakemaan pesukamoja ja äkkiä ensimmäisenä kuumaan suihkuun. Illalla vielä istuskeltiin nuotiolla ja kuivateltiin meidän kenkiä.

Team Tequila

Seuraavana päivänä samat vaatteet päälle ja vesiputouksia kohti. Mulla oli huono olo ja meinasin että en mene lainkaan mutta huono olo unohtui pelon tieltä. Ensimmäisenä oli noin 8 metrin vesiputous edessä ja sieltä piti hypätä alas. Sen jälkeen uida vähän matkaa kunnes tultiin seuraavalle vesiputoukselle. Viimeinen putous oli korkein eli 9 metriä ja sieltä tultiin alas miettimättä. Eipä se enää pelottanut kun oli hypännyt ensimmäisestä alas. Se oli niin siistiä! Tekisin koska vain uudestaan! Kavuttiin vielä sieltä vedestä sinne kallion sisään mistä päästtin ns putouksen taakse ja sieltä hypättiin siihen veteen.

Kun vihdoin päästiin posi vedestä matka jatkui seuraavaan paikkaan missä meitä odotti vuorikiipeily. Kaikki oli ihan jäässä märkien vaatteiden kanssa mutta ei niitä suositeltu vaihtamaan koska kasteltaisiin ne uudestaan vuorikiipeilyssä. 

Vuori oli siis 50 metriä ja voi että se oli korkealla! Itse kiipeäminen oli suht iisiä kunhan ei vai katsonut alas. Niistä naruista irrottautuminen olikin ihan oma tarinansa. Laskeuduttiin siis sinne veteen ja ei siinä juuri ollut mitään missä seisoa joten mä roikuin niissä naruissa jalat puoliksi vedessä. Mutta meitä haettiin siitä kumikanooteilla ja siellä meitä odotti ihan taivaalliset näkymät taas. Siellä hengailtiin kunnes kaikki oli alhaalla ja vihdoin väsyneet vaihtari pääsi syömään ja suihkuun. Illalla meille järkättiin vielä "bileet" mitkä muistutti lähinnä kutosluokan discoa mutta se oli ihan jees. Jotkut lähti jo sinä iltana takaisin kotiin (mikä kerrottiin heille 2 tuntia aikaisemmin) ja loput seuraavana aamuna aikaisin. Me montereylaiset lähdettiiin vasta aamupäivällä viimeisinä mutta siellä me oltiin hyvästelemässä muita jo aamu kuudelta. 

Tuolta kavuttiin alas

Coming homeeee

Viikko vierähti ihan hujauksessa ja perjantaina oltiinki taas takana Siperiassa=Monterreyssa. Mikä kylmyys iski vastaan kun kotiuduttiin tänne Pohjoseen.. Oli kyllä varmaan ikimuistoisin viikko ihan vain senkin takia jo että mitä kaikkea tuli tehtyä. Ihan heti ei varmaan tuu hypittyä veisputouksilta siellä Suomessa.


Joka vuosi YFU:n puolivuotisretki on erilainen ja tämä oli eka kerta kun suuntasivat tonne viidakkoon. Kuinka onnellinen saan olla, että sain olla osa tätä retkeä.

Joulu - Christmas - Navidad

Onhan tää ollut tuolla luonnoksissa jo lähemmäs kuukauden joten ehkä viimein jaksan raportoida mun ensimmäisestä Meksiko-joulusta.

Joulua ei tänä vuonna aloitettu Joulupukin kuumalla linjalla vaan facetime-puhelulla Suomeen.Sen jälkeen en oikeestaan tehnyt mitään ihmeellistä, kuhan valmistauduin iltaa varten.

Joskus kahdeksan aikaa vasta illalla lähdettiin mummulaan, missä oltiin varmaan ensimmäiset vieraat. Siitä siirryttiinkin melkein samantien naapuriin, missä asui lisää serkkuja, tätejä ja setiä. Täällä meille tarjoiltiin niitä tamaleita, mistä mulla ei ole kuvaa mutta ne on semmosia lehtikääryleitä missä on sisällä lihaa, kanaa tai papuja. Ruokailukin oli sitä meininkiä, että ruoka syötiin nopeesti ja annettiin tilaa seuraaville, koska tässä perheessä näitä serkkuja on reilut viiskymmentä. Ruokailun jälkeen alkoi sitten se hetki mistä olin kuullut paljon mutta en ehkä odottanut niin innolla eli aloitettiin rukoilla.

Eli kaikki keräänty tän nacimiennon eteen, osa polvistui ja loput seisoivat sivuilla. Yksi ihminen luki semmoista värssyä ja välillä laulettiin sekä tehtiin ristinmerkkiä naamalle. Lopuksi kaikki (myös vanhat mummot ja vaarit) konttasivat lattialla pussaamaan semmosta jeesus-vauvanukkea ja siitä saivat karkin. Lopuksi vielä kaikille jaettiin semmoset joulupussukat täynnä karkkia, pähkinöitä jne. Mun kohdalla tää koko homma oli lähinnä vain seinien tuijottelua ja lopuksi mulle aina joku toi karkkeja

Tästä ensimmäisestä rukoiluhetkestä lähdettiin melkein samantien naapuriin tekemään sama homma uudelleen ja sen jälkeen syömään. Vielä tämän jälkeen jatkettiin kolmanteen taloon tekemään kaikki vielä kolmanteen kertaan. (Mä en vieläkään ymmärrä miksi se piti tehdä kolmesti, eri osoitteissassa mutta on ihan yleistä täällä) Kotiin lähdettiin vihdoin noin kahden aikoihin yöllä ja sen jälkeen katotiin vielä leffaa kaikkien sisarusten kanssa. Mä menin nukkumaan ennen viittä mutta mun pikkusiskot vasta kahdeksan aikoihin aamulla.

Joulupäivänä mentiin leffaan siskojen ja serkun kanssa ja sieltä tietenkin jatketiin vielä yhteen kotiin syömään ja rukoilemaan. Mutta ei tämä tarkoita että enää ei mentäisi rukoilemaan. Joululomalla tehtiin se vielä uudestaan ja nyt tammi-helmikuun vaihteessa tehdään se vielä kolmena viikonloppuna. Kuullostaa ehkä aika mielenkiintoiselta suomalaisen korviin mutta todellisuudessa se on lähinnä vain, että 15 min he rukoilevat sitten syödään, jutellan vähän ja sitten jo lähdetään. Esim. viimeviikoloppuna myöhästyttiin mun isosiskon ja vanhempien kanssa rukoilusta joten vain syötiin ja sen jälkeen lähettiinkin melkein suoraan bilettämään mun siskon ja serkun kanssa. Sanoinkin mun hostsiskolle, että vain Meksikossa on mahdollista että, ensin mennään rukoilemaan ja sen jälkeen kähdetään bilettämään. :D That's just México.

Nacimiento

Oli pirun kylmä, takit päällä hengailtiin koko ilta

Pakko mainita, että mun pikkusisko (vas.) sanoi mulle näistä vaatteista, etten laittautuis niin paljon koska joulu ei kuulemma ole semmonen juhla tässä perheessä että tarvitsisi tälläytyä.

19v, 16v, 11v, 21v ja 13v

Time with exchange students

Edellispäivänä hengailtiin meidän pienellä vaihtari porukalla, koska meidän Annika naapurikaupungista tuli vierailemaan Monterreyssa. Ekaksi shoppailtiin hulluna kahdestaan Dinan kanssa. Myöhemmin tavattiin meidän saksatytöt Hanna ja Annika ja jatkettiin yhdessä Dinalle yökyläilemään. Syötiin, puhuttiin ja naurettiin kuten aina vaihtareiden kanssa. Seuraavana päivänä ei suinkaan kuitenkaan nukuttu (koska aamuvirkku Dina pakotti herämään) vaan lähdettiin yhdessä Parque Fundidoraan, mistä myöhemmin paettiin tyhmää säätä luonaalle.

Ennen Meksikoon tuloa en suunnitellut hankkivani vaihtarikavereita niinkään mutta me ymmärretään toisiamme niin hyvin ja tullaan juttuun. On niin paljon asioita mitä meksikolaiset ei ymmärrä. Nyt mulla on myös ihania kavereita eri maissa, kaupungeissa. Ehkä isä mäkin viimein matkustan Saksaan!

Our German girl from the city next to came to visit us in Monterrey few days ago and we all decided to meet up. First we went to shopping just Dina (Denmark) and I and later we met our German girls Hanna and Annika and had a sleepover. We ate, talked and laughed a lot and had a blast. Next day we were not able to sleep because our Danish girl is such a early bird and we head up early to Parque Fundidora and for a lunch to Chili's.

Before coming to Mexico I didn't imagine having a lot of exchange student friends but we all get along so well. So why not? Now I have awesome friends in different cities and countries!

Eat and sleep, that's all we need

♡ Emmi

What a cool city I'm living in

Uuden perheen kanssaan tehtiin vähän turistijuttuja ja pääsin vihdoin näkemään Paseo Santa Lucian, joka on siis semmoinen joki. Sen varrella on siltoja, valoja ja kaikkea mahdollista. Se oli niin siistiä, että olin taas ihan haltioissani tästä kaupungista. Hengailtiin myös toisen siskon kanssa yksi päivä Parque Fundidorassa, joka on vähän niinkuin Central Park tai isompi versio kirjurista.

With my family we did some turist sightseeings and I finally got to see Paseo Santa Lucia. It's a river and there's lot of bridges, different kind of lights and everything else cool. It was so amazing that I was again so happy that I'm living in this city. Other day we hang out with my sister in Parque Fundidora what reminds little bit of Central Park or my tiny park in my city in Finland.

Tässä ei edes ole kaikki sisarukset..

Pikkusisko niin suloinen

Pikkusisko niin rakas

♡ Emmi

December and I'm back

Sattunut ja tapahtunut on viime aikoina. Joululoma alkoi mulla jo kaksi viikkoa sitten ja kestää sinne tammikuun puoleen väliin asti. Muhun iski joku astetta pahempi flunssa heti loman alettua ja alan vasta nyt pikkuhiljaa parantua siitä. Joten kaksi viikkoa on mennyt tosi laiskoissa olosuhteissa mutta ehdein mä käymään elokuvissa katsomassa Kaameat pomot 2 ja myös treffattiin konsertissa viime vuonna Suomessa olleen Natalian kanssa. Ainiin käytiinhän me taas USA:ssakin yksi viikonlonppu.

Mun synttärit on kohta, retki tapaamaan Danielaa vihdoin 1.5 vuoden jälkeen on suunnitteilla sekä YFU:n puolivuotisretki-kirje pamahti sähköpostiin eilen. Olen tosi innoissani kaikesta. Hassuinta on, että musta ja yhdestä mun järjestön työntekijästä on tullut hyvät kaverit vaikka hän asuukin Mexico cityssä. Hän lupasi tilata mulle myös Fazeria, koska hän oli suomessa aikoinaan vaihdossa ja helmikuussa toivon mukaan saan taas suomalaista suklaata!

Elämä muuten ei ole sen kummempaa. Oon joka päivä kiitollinen, että oon saanut tavata niin paljon ihania ihmisiä ja joka päivä tulen läheisemmäksi niiden kaikkien kanssa. En siis osallistunut loppukokeisiin ja siksi olikin ihanaa, kun mulle on kirjoteltu, että koulu ei ole samaa ilman mua tai mua on ikävöity siellä. Mullakin on hirmu ikävä mun luokkaa, koska tammikuussa aloitan koulun taas eri luokan kanssa. Normaalia Meksikoa elämää edelleen eletään. Jonain päivinä on edelleen +25 astetta mutta nyt aikalailla mennään +15 asteen sade säässä, joka on mulle tosi masentavaa mutta meksikolaiset rakastaa sitä.

Sukulaisten kanssa huvipuistossa

Mun viimeinen koulupäivä

Mun luokan posada eli vähän niinku pikkujoulut, kun koulut on ohi

♡ Emmi

Just a normal life

Hola, hola, hola, estoy aqui. Kai si voisi päätellä, että on selvästi ollut parempaakin tekemistä kuin istua tietokoneella, mutta kun yritän muistella mitä oon tehnyt viimeisen kuukauden aikana, en edes muista. Sen muistan, että oon ollut iloinen, surullinen, masentunut, ärsyyntynyt, turhautunut, ihastunut, sydänsuruissa, miettinyt kaupunkin ja perheen vaihtoa, pitänyt hauskaa perheen kanssa, yllättynyt, hämmentynyt, nukkunut, valvonut (ollut perheen kanssa ''ulkona' seitsemään asti aamulla), rakastunut mun elämään, vihastunut mun elämään, ikävöinyt mutta samalla tajunnut, että suomessa en ole ikinä ollut samalla tavalla onnellinen. 

Pari viikkoa sitten aloitin kirjoittamaan vähän negatiivisempaa postausta mun täällä olosta, mutta tällä hetkellä mun ei tee mieli jatkaa sen kirjoittamista, koska tällä hetkellä asiat on taas mallillaan. Mutta sanon vain, että kuukausi sitten kävin aika vaikeita hetkiä, mutta se kuuluu elämään. En mä Suomessakaan aina ole onneni kukkuloilla. Koulun jälkeen koulubussissa tulee aina mietiskeltyä mun elämää liikaa ja tajusin yksi päivä, että Suomessa olin aika tyytymätön kaikkeen. En mä läheskään joka päivä ollut iloinen, kuin vain pieniä yksittäisiä hetkiä. Täällä asiat on erilailla. Välillä pelkästään autossa istuminen saa mut iloiseksi ja oon kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Tottakai asiaan vaikuttaa melkein joka päiväinen auringonpaiste ja iloiset ihmiset ympärillä. Suomessa ollaan niin vakavia ja välillä emään kyllästyneen näköisiä. On kuitenkin huvittavaa suomalaiselle tytölle että, olen nähnyt jo yksi kolmasosaa mun luokkalaisista itkevän julkisella paikalla, sekä tyttöjen että poikien. Suomessa mä sain tuntea itseni aina pillittäjäksi.Täällä tunteet tuodaan esille ja varsinkin sydänsurut jaetaan kaikille, varsinkin pojat. Tänään viimeksi olen lohduttanut yhtä poikaa.

Okei, no mitä sitten oikeasti olen tehnyt viimeisen kuukauden ajan. Hengaillut mun ihanien tyttökävereiden kanssa ja käynyt elokuvissa katsomassa kauhuleffan, hyihyihyi. Onneksi mulla oli ihana kaveri vieressä, jonka kanssa yhdessä kiljuttiin ja täristiin. Käynyt muutenkin elokuvissa enemmän, mitä Suomessa viiden vuoden aikana. Lippu maksaa täällä noin neljä euroa. Btw elokuviin aina mennään, ei katsota aiemmin mitä leffoja siellä menee ja mihin aikaan, koska kaikki leffat pyörii kahden tunnin välein. Elokuvateatterejakin löytyy yksinomaan tästä mun kaupungista San Nicolaksesta varmaan 100. Monterreyssa toiset 200 lisää.

Vieraillut rajan toisella puolella, Yhdysvalloissa. Amerikan rajahan on vain vajaan kahden tunnin päässä Monterrysta. Me oltiin McAllen nimisessä kaupungissa, mikä ei kyllä eronnut juuri Meksikosta lainkaan, koska syötiin yhtälailla tacoja ja kaikkialla puhuttiin espanjaa. Eipä siellä juuri muuta tekemistä ollut kuin shoppailu. Mutta voi että sieltä löytyi kunnon purkkaa ja ihan ok karkkejakin!

Mi familia loca

Viettänyt monen ihmisen synttäreitä. Huomenna yhdellä mun parhaimmista tyttökavereista synttärit ja keskiviikkona taas yhden parhaimman poikakaverini synttärit. Viimeviikolla oli myös yhden parhaan kaverin synttärit ja pari viikkoa sitä ennen myös. Parin viikon päästä on myös siskon synttärit. Jos Suomessa kaikilla on synttärit tammi-,helmi-, maaliskuussa, täällä kaikilla on synttärit syys-, loka-, marraskuussa. Olin vähän pettynyt tajutessani, että en tule olemaan koulussa mun synttäreiden aikaan, sillä tämä tyttö lomailee noin jouluun 8:sta tammikuun 19:sta. Yli kuukausi lomaa, mutta mitäköhän sitä tekisi, koska kaikki muut on töissä.

Viikonloput on vietetty aika usein perheen kanssa, koska se on maan tapa. Ollaan oltu grilli-illassa tuttava perheen luona.  Tykkään näistä illoista hirveesti, mutta aina keskustelut kääntyy mun "rakkauselämään" ja aina mua ollaan parittamassa ties kenelle. Yksi lauantaina koko Monterrey istui tuijottamassa jalkapallo peliä, kun kaksi paikallista joukuetta pelasi toisiaan vastaan. Tasapeliinhän se sitten loppui, tylsäää. Ollaan tietty käyty myös syömässa ulkona useasti, perheen kanssa. Eilen viimeksi oltiin todella fiinissä paikassa syömässä, mistä pyörin ulos, niinkuin aina ravintolasta lähdettyä. Aika usein myös sunnuntaisin pelataan porukassa semmosta meksikolaista versiota bingosta. En kyllä ymmärrä miksi se on niin hauskaa, että aina kolme sukupolvea pelaa sitä yhtä innolla, mutta pelataan nyt sitten.

Club Primavera on paikka, josta tän perheen löytää aina..

Normaalia elämää täällä eletään. On asioita, jotka olisi varmaan mainitsemisen arvoisia, mutta en mä enää huomaa niitä, koska oon jo niin totunut tähän elämään ja näihin tapoihin. Pikkuhiljaa alan huomata mun elämän olevan enemmän täällä, kuin Suomessa. Eikä mun tarvitse enää tietää jokaista asiaa, joka tapahtuu Suomessa tai mun ei tarvi raportoida mun elämän kulusta mun suomikavereille, koska mä jaan sen tiedon nykyään mun meksiko-kavereiden kanssa. (Don't worry, kyllä mulle silti saa kertoa kaikki juorut) Erityisen kiitollinen olen mun tanskalaisesta vaihtarikaverista, jota en nää kovin usein, mutta puhutaan joka päivä. Jaetaan aina kaikki ärsytys ja hämmenys meksikoa ja kaikkia näitä tapoja kohtaan ja aina toinen ymmärtää täysin mistä toinen puhuu. Vaikka Suomessa ajattelin, että haluan ennemmin paikallisia kavereita kuin vaihtarikavereita, mutta ilman Dinaa olisin varmaan ihan hukassa.

Sometimes we exchange students need a sleep

♡Emmi

Ps. Jos jostain syystä joku uusi YFU Meksiko stipendiaatti, Meksiko-stipendin hakija tai muuten vain Meksikoon haaveileva eksyisi tänne, ottakaa ihmeessä yhteyttä! Mä kerron enemmän kuin mielelläni kaikkeen tähän liittyvästä. Itse yritin vuosi sitten kuumeisesti etsiä tietoa tästä aiheesta tai muita Meksikossa YFU:n kautta olleita, mutta en löytänyt juuri mitään.