Día de la Independencia de México

Nyyhk, 15. syyskuuta oli, tuli ja meni. Eli meksikon itsenäisyyspäivän kunniaksi vietettiin hieman erilaista maanantaita eilen. Yleensä on tapana, että maanantai ja tiistai olisi molemmat ollut vapaata koulusta mutta ei meidän lukiossa ainakaan tänä vuonna. Mutta eipä se sitä tarkoita, etteikö monet olisi skipannut tätä päivää koulustasta. Mulla oli kuitenkin hauskaa koulussa, siksi mua ei haitannut. Koulussa sai olla vapaampi pukeutuminen, kunhan se oli meksiko aiheista. Meillä oli neljä ekaa oppituntia eli seitsemästä puoli yhteenoista ja sen jälkeen mentiin syömään tacoja tai enchiladoja. Sitten meillä oli vapaata aikaa kahteentoista asti koulun pihalla. Musiikki soi, aurinko paistoi, sombrerot vilkkui ja ihmiset oli iloisia, niin mikäs sen parempi maanantai aamupäivä

twinning with my favourite one

viva México

Toi vuori on aito tuolla takana!

Koulun jälkeen chillailtiin kotona ja laittauduttiin iltaa varten. Koska hostvanhemmat oli mukana järjestämässä fiesta mexicanaa Club Primaveralla, niin me oltiin tietenkin siellä ekana paikalla. Hostsisko oli tietenkin tapansa mukaan myöhässä, niin mä vietin sitten aikaa jonkun tutun lapsien ja niiden kaverien kanssa. Mukamas harjoitellen englantia yhden pojan kanssa, mutta se käänty kyllä mun espanjan harjotteluksi, koska kolmen tunnin aikana puhuttiin vain espanjaa ja mä selvisin siitä wuhuu! Kun vihdoin mun hostsisko tuli syötiin (tacoja ofc) ja loppuilta hengailtiin perhetutun, sen kavereiden ja tequila pullon kanssa. Kaikki juo täällä aina joko olutta tai tequila-greippilimsaa ja koska mä en juo olutta, oon alkanut jo tavallaan tykkäämään tosta tequila-greippilimsasta. (Äiti älä huoli, ei täällä juoda yhtä paljon, kuin Suomesa) Koska mun hostvanhemmat oli tän juhlan järjestäjiä, niin sen tarkoitti sitä, että me lähdetään sieltä viimeisinä. Kello kolme yöllä mun rakas hostsisko oli tainnut ottaa jo muutaman drinkin liikaa ja mä olisin ollut valmis kotiin. Mutta bileet ei ollut vielä ohi, joten päädyttiin keskutelemaan syvällisiä ja nuokuttiin hostsiskon ja perhetutun kanssa puoli viiteen asti siellä. Vasta sitten oli bileet ohi ja oltiin valmiita menemään kotiin. Mutta en valita, oli hauska ilta!

No mitäs muuta mun pitäs tehdä, kun on meikit naamalla valmis lähtemään, mutta odottelen muita taas tunnin

kello 20.30

Tässä ei mun mielestä ollut mitään järkeä ja se on myös kielletty ainakin jossain osissa Meksikoa

kello 22.30

♡Emmi

school for making friends

Onhan tässä jo viisi kivaa viikkoa vierähtänyt Meksikolaisessa lukiossa, joten voisihan siitä jotain kertoakin. Mun koulu on Monterreyssa ja sen nimi on CIDEB. Kaikki Monterreyn YFU-vaihtarit laitetaan tähän kouluun, paitsi mun lemppari tanskalainen. :( Viisi viikkoa sitten maanataina oli vihdoin mun eka päivä koulussa ja mähän menin viikon myöhemmin kun muut vaihtarit meidän perheen lomailun takia.

Kattokaa nyt mikä vuori tuolla takana pilkottaa!

Englannin opettaja kierrätti mua ensin koululla ja koska kaikissa luokissa on sellaiset ikkunoidut seinät, niin voi sitä tuijotusten määrää. Muut neljä saksalaisvaihtaria oli jo ripoteltu kaikki eri luokille heidän valintojen mukaan. Olen siis ainoa ei-saksalainen vaihtari ja siksi muakin yleensä luullaan saksalaiseksi. Mutta niin, munkin piti valita biology, chemistry, business tai french. Ilmiselvästi otin ton business ja se on onneksi huippu kivaa! Sitten englannin opettaja vaan silmäili luokkalistaa ja sanoi, että laitetaan sut nyt sitten vaikka luokalle 303. Okei, ja sitten menoksi!

Matematiikka, espanjan kirjallisuus (literatura) ja yhteiskuntaoppi (sociales) on näistä vähän kuolema, mutta empresarial (business) on mun lemppari. Fysiikka on muuten vallan englanniksi ja matematiikan kirjakin on englanniksi, mutta ei se sitä tarkoita, että mä silti mitään ymmärtäisin siellä.. Educaión fisica eli liikunta on vähän vitsi ja opettaja on pelottava, mutta näillä mennään.

Sinne luokkaan se mut johdatti ja esitteli mut muille. Luokassa oli kolme paikkaa enää vapaana ja mähän jäin sitten siihen eteen istumaan. Ajatus oli vain, että tässä eturivissäkö mä nyt sitten istun koko vuoden... Mutta ei onneksi, joka päivä saan istua missä vain. Vaikka viiden viikon jälkeen huomaan, että kaikilla on selvästi se oma paikka luokassa ja toisten paikalle ei kuulu istua. Mun ilme edellispäivänä, kun joku istui mun paikalla... Mutta ensimmäisestä päivästä lähtien mulla on ollut tosi hauskaa koulussa ja se on yksi suurimmista syistä miksi oon ollut niin onnellinen täällä viimeaikoina. 

Todella heilahtanut salakuva mutta täällä ollaan niin tarkkoja, että kännykkä ei näy kädessä. Toi pöytä ja tuoli on siis kiinni toisissaan ja ne ei liiku siitä mihinkään.

Ensimmäisellä viikolla olin tosi julkkis mun luokalla ja kyllä mulle edelleen tulee uusia ihmisä juttelemaan aina kun vaan mahdollista. Ollaan tosin luokassa samojen ihmisten kanssa koko päivä, joten en hirveästi tutustu muihin kuin mun luokkalaisiin. Onneksi se ei haittaa, koska mun luokalla on kaikki parhaat ihmiset. :) Valitettavasti joudun vain vaihtamaan luokkaa joulun jälkeen, mikä masentaa mua tosi paljon. Kuten sanoin, mulla on oma paikka sekä luokassa että koulubussissa. Mulla on ne tietyt ihmiset kenen kanssa aina vietän aikaa päivän ainoalla välitunnilla ja tottakai tunneilla, kun opettajat ei aina jaksa vaivautua paikalle. Tähän mennessä joka viikko yksi opettaja on aina jättänyt tulematta, mutta eipä se mua ole paljon haitannut.

Ihana Ana ja monta muuta

Huomenna meen katsomaan yhden luokkalaisen kanssa, kun toinen luokkalainen pelaa amerikkalaista jalkapalloa, jos sateet ei ole ihan hirveät.. Jee, ekaa kertaa amerikkalaista jalkapalloa! Oon jo oppinut perussäännöt, koska näiden samaisten ihmisten kanssa tehdään yhdessä esseetä englannin tunnilla normaalin ja amerikkalaisen jalkapallon eroista. Jep, täällä ollaan tehty esseet pareittain tai kolmestaan.. Mikä sekään ei kyllä haittaa, koska se tänäänkin tarkotti, että opetin yhdelle pojalle 'Sinulla on isot posket' ja samalla kuunneltiin musiikkia. Tunnit on suht rentoja mutta kyllä nämä opiskeleekin, mä en. Mun luokkalaisilla on tosi paljon kotiläksyjä ja niitä ne sitten tekeekin aina varmaan koko päivän koulun jälkeen. Suurin osa on tosi tunnollisia koulun suhteen. Vaikka aina nämä tunneilla kopioi toisen vastaukset monisteisiin, jos ei ole tehnyt läksyjä.

Vaikka näyttäisi, että täällä olisi kylmä, niin ei oikeasti ole. Sisällä vaan on niin kylmä ilmastoinnin takia.

Itse koko koulusysteemistä. Tää mun koulu ei periaatteessa olekaan yksityinen koulu vaikka niin luulinkin. Tää on kuitenkin paras näistä kunnallisista kouluista ja tää koulu myös maksaa. Koulu kestää vain kaksi vuotta vaikka monet koulut täällä kestää sen kolme vuotta. Tää tarkoittaa mulle sitä, että vaikka olenkin viimeisellä vuodella, mun luokkakaverit on vuoden tai kaksi nuorempia. Välillä huomaan sen, että ne on nuorempia, mutta eipä se nyt hirveästi ole haitannut. 

Näiden ihmisten kanssa hengaan suurimman osan ajan välitunneista

Koulu jaetaan neljään semesteriin eli lukukauteen ja ensimmäinen ja toinen semester käydään koulua iltapäivisin kun taas minä käyn kolmannen ja neljännen semesterin koulua 7.00-13.10. Tämä tarkoittaa kyllä jokapäiväistä kuolemaa, koska herätys on 5.15, koska koulubussi lähtee 7min päästä meiltä kello 6.00. Se on siis tän koulun oma koulubussi, joka myös maksoi pienoisen summan pelkästään jo yhdeltä semesteriltä. Kuljen siis 45 min per suunta kouluun ja takaisin tällä joka päivä. Mikä ei haittaa niin paljon, koska mä pistän kuulokkeet korviin, oon epäsosiaalinen ja nukun. 

Tällä Felix Galvanilla huristellaan viisi päivää viikosta

Tiedän ihmisiä, jotka kulkevat mun kanssa samalla bussilla, mutta mä oon vaan niin väsynyt aina ennen ja jälkeen kouluun, että istun ihan mielelläni yksin siellä. Kuten yksi poika, joka ei puhunut englantia tuli yksi päivä hieman hämmentyneenä kyselemään, kuka mä oon, kun aina vain istun yksin siellä.

Sain onneksi hostsiskolta läjän koulupaitoja

Nii ja vaatetuksesta vielä, koululla ei siis ole koulupukua, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, että saisit pukea mitä vain. Joka päivä pitää olla pikeepaita tai koulun itse teettämä T-paita. Paidat ei saa olla mustia tai oransseja ja sulla pitää olla farkut joka päivä, ellei ole liikuntaa. Poikien tukka ei myöskään saa olla liian pitkä...Tällä viikolla on myös ollut kauhe tohina, koska jollain pojilla oli ollut paita missä luki, jotain mikä tarkotti yhdessä CIDEB ja kännissä. Heidät olit sitten erotettu 15 päiväksi. Koska kukaan opettaja ei ole mulle kertonut, mistään pukeutumis rajoituksista, oon iha peloissani aina, että onko mulla jotain väärää päällä.

Näistä koostuu mun meksiko-kännykän kuvagalleria

<3

Tykkään mun koulusta kyllä tosi paljon mutta kyllä sen koulutuksen laadun eron huomaa, kun vertaa suomen koulutukseen. Yksi mun kaveri tokaisikin, niin sopivasti, että lukiot meksikossa 'school for making friends'. Lause kuvastaa hirveen hyvin mun kokemusta meksikolaisesta lukiosta.

♡Emmi

past weeks via my phone

1. Siivottiin mulle vaatehuonetta, luitte oikein, huonetta. 2. Rakastan istuu kavereiden kyydissä, ajaa moottoritietä ja kuunnella musiikkia täysillä. 3. Eka jalkapallopeli tässä maassa mutta varmasti ei viimeinen.
4. Ekat tacot, tän jälkeen en kyllä syönyt tacoja varmaan kolmeen viikkoon...

1. Ihana Alliseni, mä yritän<3 2. Kyllä mä aina tiesin, että mulla on pieni käsi, mutta että noin pieni. 3. Veran hattu päässä on hyvä olla. 4. Moi Max, se on sisko.

1. Selfie ennen peliä. 2. true, true. 3. Max <3 4. Another friday night at club Primavera

1. Pisimmät kaksi päivää kotona, ilman sähköä (=wifiä ja ilmastointia) 2. Santasten skype-hetki. 3. Nykyään mä oon sen lemppari. 4. Club Primavera on paras!

1. Tämmösiä terveisiä löytyi viberista. 2. Huonon kuva kanssa mutta ei sen väliä kunhan kaikki on koolla<3 3. Me juhlitaan vaikka olisi maanantai-ilta. 4. Mun kotikatu

1. "Poseeraatko ton puun kanssa, ettei tää kuva ole niin tylsä?" 2. Joko mentäis? Oon aina ekana valmiina... 3. Pesäpalloa ja niin eri säännöt, mihin mä olen tottunut. 4. Hostisästä tuli urheiluklubin presidentti, jee.

1. Meksikolaiset bileet, jeejee. 2. Allasbileet ökykartanossa. 3. Dina y Emy, eurooppalaiset tytöt aiheuttaa hämmennystä 4. Bileet ei ole bileet ilman vessa selfietä, piste

1. Kun opettaja ei vain jaksa tulla tunnille. 2. Oon tavannut niin ihania tyttöjä tässä koulussa:) 3. kuten kuvasta näkee.. 4. Ensikerralla muistan sen aurinkorasvan!!

1. Tapasin tän tytön tasan kerran Suomessa, koska hän oli mun vaihtarisiskon kaveri ja puhuttiin ehkä kaksi lausetta. Mutta täällä viiden minuutin jälkeen oltiin jo kuin vanhat kaverit. Gotta love mexicans<3 2.  Mty city fest 3. Hardwellin konsertissa 4. Ulkonäöstä tietää oliko kiva keikka vai ei

1. Mun lempi Meksiko-karkki, maistuu omarilta mutta tätä on paljon hauskempi syödä. 2. Vihdoin hyviä tacoja! 3. Karkkia, karkkia ja lisää karkkia ensi maanantain Meksikon itsenäisyyspäivä bailuihin. 4. Sunnuntai-ilta kello 23.30, eikä kiirettä kotiin.

1. En mä jaksa välittää mitä syön, kattellaan sitten ehkä Suomessa. 2. Ens kerralla täytyy päästä kyytin! 3. Qué bonita 4. Yksi kuukausi Meksikossa! Mihin tää aika on jo mennyt?

♡ Emmi

Is this what happiness feels like

Pian kolme viikkoa takana Meksikossa. Uusia ja erilaisia asioita sekä tunteita edelleen joka päivä. Kun kolme viikkoa sitten lähdin Suomesta, olin tosi hämilläni miltä pitäisi tuntua. Kauan odotettu lähtö olikin tullut nopeemmin mitä kuvittelin vastaan. Multa kyseltiin koko ajan, joko olen innoissani lähdöstä. Olin luullut, että viimeisellä viikollani Suomessa olisin puhkunut intoa ja ollut innoissani lähdöstä. No kyllä mä olinkin, mutta suurimman osan ajan tunsin, että en ole vielä valmis ja en halunnut jättää kaikkea kivaa taakseni. Vika viikko oli täynnä ohjelmaa, ehkä vähän liikaakin. En kerinnyt juuri istua hetkeäkään kotona.

Ensimmäisenä Meksikoon päästyäni, en ollut kovin innoissani. Olin vihainen, koska mulle ei ollut annettu pakollista täytettävää lappua ja jouduin avaamaan matkalaukkuni tiskillä tutkittavaksi. Halusin vain nukkumaan, olinhan mä valvonut 30 h ennen kuin vihdoin päästiin Cuautlaan, meidän hotellihuoneeseen.

 Mutta älkää huoliko, kyllä mä meidän aloitusleirillä piristyin paljon. Paljon ihania ihmisiä ja paljon asioita puhuttavana. Olisin kyllä kaivannut hieman omaa aikaa siellä. Aamukahdeksasta iltayhdeksään oltiin aina menossa, puhumassa asioista, jotka koin turhauttavana, koska en kuullut meidän luentosalissa mitään. :D Kolmen päivän jälkeen olin jo enemmän kuin valmis tapaamaan isäntäperheeni. Isäntäperheeni toki saapui kolme tuntia myöhässä, koska heille oli ilmeisesti puhuttu väärästä ajasta.

Vietettiin neljä päivää Meksiko cityssä valmistellen mun siskon Norjaan lähtöa ja samalla turisteiltiin. Mun olisi varmaan pitänyt olla elämäni kukkuloilla, koska pääsin tutustumaan yhteen maailman suurimmista kaupungeista. Mutta mitään muuta mä en olisi sinä aikana halunnut enemmän, kuin lähteä samantien kotiin ja syödä suomalaista ruokaa. Kaiken lisäksi olin ihan hullun väsynyt ja nukahtelin 5 min automatkoillakin. Olin tosi pettynyt itseeni miksi en ollut iloinen ja manasin samalla päätöstäni lähteä ylipäätään vaihto-oppilaaksi. Kaiken sen selittelin vain suurella väsymyksellä isäntäperheelleni. Kun vihdoin oli mun hostsiskon aika lähteä Norjaan, kukas yllättäen siellä lentokentällä alkoi poraamaan. Toisen hyvästien katsominen sai mut muistamaan oman viikontakaisen hyvästelyn ja kaikki päätti sitten sinä hetkenä purkautua ulos. Olipahan siinäkin ihmettelemistä, miki mä itken kolme päivää tuntemani tytön lähtöä. Seuraavana päivänä lennettiin vihdoin tänne Monterreyhin kotiin. Asiat oli vähän paremmin mutta ei tehty paljoa mitään, joten mulle jäi tosi paljon aikaa surkutella kotona.

Viimeisenä iltana ennen koulua, vihdoin tehtiin jotain ja mentiin katsomaan kun mun perhe pelasi lentopalloa. Kävin uimassa, seurattiin jalkapallopeliä, grillattiin ja vihdoin tapasin uusia ihmisiä. Hymy alkoi pikkuhiljaan nousemaan mun kasvoilla. Tai jos ei vielä silloin niin ainakin seuraavana päivänä, kun oli mun ensimmäinen koulupäivä. Ihmiset koulussa oli ihan huippuja, opettajat tiukkoja mutta hauskoja ja tunsin itseni niin julkkikseksi mun luokassa. Kaikki halusi tietää kaiken ja tarjota mulle meksikolaisia karkkeja sekä opettaa espanjaksi "pahoja" sanoja. Koulusta lähdin iso hymy kasvoilla, niinkuin edelleenkin joka päivä. 

SIllä viikolla käytiin myös jalkapallopelissä, elokuvissa ja syömässä perheen kanssa ulkona. Lauantaina meidän ravintolareissun jälkeen ajettiin 12 aikaan illalla Monterreyssa sekä San Pedrossa ja tajusin, kuinka onnellinen musta oli yhtäkkiä tullut. Sen tajuttuani istuin autossa hymyillen koko matkan kotiin astin. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, normaalia arkea vain mutta silti mä olen niin onnellinen täällä. Hämmentävää edes ajatella, miksi mä olin niin masentunut kaksi viikkoa sitten. En voisi olla iloisempi päätöksestäni lähteä tuiki tuntemattomaan maahan, tuiki tuntemattomien ihmisten luo!

♡ iloinen Emmi

Differences between Finland and Mexico

Mun ensimmäiset kaksi viikkoa on pitkälti mennyt eroavaisuuksi bongaillessa. Lista varmaan jatkuisi loputtomiin mutta nämä ovat jääneet mieleen.

• Sisällä käytetään kenkiä, mihin en ole vielä yhtään tottunut
• Kaikkeen ruokaan laitetaan limeä ja chiliä, jopa pelkkiin leikattuihin kurkkuihin
• Vessapaperia ei laiteta pönttöön, vaan viereiseen roskikseen, tää tulee jo suht automaattisesti multa
• Isä on perheen pää, häneltä tarvitaan aina lopullinen lupa
• poskipusu annetaan tullessa ja lähtiessä
• Yritetään välttää sanaa ei tai en tiedä, jos kysyt neuvoa johonkin paikkaan ihmiseltä, et voi tietää, tietääkö ihminen oikeasti vai keksiikö hän sinulle ohjeet haluamaasi paikkaan
• Vaikka ulkona on +36 astetta, paikalliset kulkee farkuissa ja pitkähihaisessa, vieressä kulkee suomalainen shortsit ja toppi päällä. Kuka ei kuulu joukkoon?
• Elokuvissa tuolit keikkuu ja elokuviin otetaan mukaan isossa tarjottimessa popparia, limsaa, karkkia, pitsaa, leivonnaisia
• Suihkussa käydään paljon ja hygienia on tärkeää, mikä on ihan hyvä jos katsoo ulkoilman lämpötiloja
• mutta kuitenkin ravintolan astiat voidaan pestä pihalla olevassa hökkelissä käsin
• Poliiseja näkee paljon katukuvassa
• Kaikki talot on aidattu lukittavalla teräsaidalla 
• Usein ammutaan ilotulituksia, joka juhlapyhä tai vaikka ei olisi juhlakaan
• Puhelinnumero kirjoitetaan kaupan kassalla kuittiin, jos maksat kortilla. Myös henkkareita pitää välillä näyttää jos maksat kortilla
• Pieniä ruokakauppoja ja kojuja löytyy joka nurkasta. Yhtenä päivänä lähettiin kolme kertaa hakemaan ruokaa ja juomaa eri kojuista
• Ruoan kanssa juodaan aina limsaa, useimmiten cocacolaa. Mä haluan novelle vichyä!
• Limsat myydään 2-3 litran pulloissa
• Vesimelonit on metrin kokoisia
• Tacoja syödään aina, valitettavasti mä en ole ainakaan vielä rakastunut niihin päättömästi.
• Angry birds on iso juttu täällä, mutta ei tiedetä, että se on Suomesta
• Pikkuteillä on semmoset kohoumat varmaan joka kymmenes metri, ei kiva matkapahoinvoivalle
• Suht kalliissa yksityiskoulussa ei oikeesti opiskella hulluna vaan huudetaan ja jutellaan kavereiden kanssa. 50 minuutin oppitunnilla valittiin ryhmät esitelmään ja sen jälkeen ihmeteltiin miten jonkun kieli vääntyy noin ja peukalo kääntyy liikaa. Myös opettaja jätti joskus tulematta vallan tunnille.
• Ollaan yleensä koko päivä samassa luokassa ja on vain yksi 20 min tauko. Mutta ei tää loppujenlopuksi ole ihan kamalaa, jos koulu vain ei alkaisi jo klo 7.00.
• Koulussa tarvii maksaa vessapaperista ja kopioinnista, ei se ole kuin yhden peson eli noin 5 senttiä, mutta oikeasti, vessapaperista?
• Aina ollaan myöhässä.. Mun perhe on kyllä oikeestan vähän poikkeus tässä ja se on minä tai sisko, joka on aina myöhässä.
• Naisen kuuluu kävellä porteista, ovista jne sisään ensin ja muutenkin naisen pitäis kävellä jollakin puolella. Mulle ei ole ihan selvinnyt tää vielä ja mun kanssa käveleminen onkin yhtä hyörimistä.
• Pojat ja miehet myös usein tarjoaa ja se on aina tosi vaivaannuttavaa mulle.
• Salud eli terveydeksi huudetaan aina aivastaessa, luokassa kuuluu aina suuressa kuorossa 'salud', kun joku aivastaa.
• Usein ei tiedetä missä on Suomi vaikka tiedetään, että siellä on kylmä. Joku luuli, että Suomi on lähellä filippiinejä ja joku puhui Etelä-Euroopasta

Saludos desde México

Hola!

Täällä ollaan vihdoin! 30 h valvomisen ja matkustamisen jälkeen vihdoin päästiin meidän vaihtareiden aloitusleirin hotellille Cuautlaan. Aloitusleirillä puhuttiin, paljon. Mutta meitä oli ihana porukka eri puolilta maailmaa. Cuautlassa oltiin kolme päivää ja sieltä matka jatkui kohti isäntäperheitä. Mun matka jatkui Mexico cityyn missä mun perhe oli lomailemassa, koska mun hostsisko oli lähdössä muutaman päivän päästä itsekin vaihtoon, Norjaan. Lentokentällä odottelin vapaaehtoisten ja Zacatecasiin menevien kanssa melkein kolme tuntia koska mun perheelle oli kai vahingossa sanottu väärä aika.. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä mä lauantai iltapäivällä pääsin vihdoin hotellille hostperheeni kanssa.

Mexico cityssä me turisteiltiin lauantaista keskiviikkoon. Käytiin museoissa, pyramideilla, jokiristeilyllä ja hoidettiin hostsiskon viimeisiä vaihtoasioita.

Eilen me vihdoin lennettiin tänne Monterreyhin. Hieman erilainen sää odotti täällä. +35 astetta on kuulemma varjossakin. Mutta ei mulla ole siitä kuumudesta tietoakaan mun huoneessa, koska mulla on oikeesti kylmä mun ilmanlämpöpumpun kanssa. Eilen shoppailtiin mulle koulutarvikkeita maanantaina varten, ei torstaita varten niinkuin alunperin oli tarkoitus. Eilen skypettelin myös kotiin, mikä paransi mun pienoista koti-ikävää 

Tänään ollaan tyhjennelty mua varten vaatekaappi ja pääsin vihdoin eroon mun matkalaukusta sekä sen sisältämästä sekamelskasta. Onko siitä jo oikeasti yli viikko kun lähdin Suomesta?

Viimeinen ilta suomessa

korkkarit kattoon, tää ilta on meille

<3

Cuautla

vesi oli niin lämmintä

everything you need to know about Finland

Mexico city ja muutama muu ihminen

Las Pirámides de Teotihuacan

con sombrero, claro que si

hullu rituaali 

♡ Emmi