Just a normal life

Hola, hola, hola, estoy aqui. Kai si voisi päätellä, että on selvästi ollut parempaakin tekemistä kuin istua tietokoneella, mutta kun yritän muistella mitä oon tehnyt viimeisen kuukauden aikana, en edes muista. Sen muistan, että oon ollut iloinen, surullinen, masentunut, ärsyyntynyt, turhautunut, ihastunut, sydänsuruissa, miettinyt kaupunkin ja perheen vaihtoa, pitänyt hauskaa perheen kanssa, yllättynyt, hämmentynyt, nukkunut, valvonut (ollut perheen kanssa ''ulkona' seitsemään asti aamulla), rakastunut mun elämään, vihastunut mun elämään, ikävöinyt mutta samalla tajunnut, että suomessa en ole ikinä ollut samalla tavalla onnellinen. 

Pari viikkoa sitten aloitin kirjoittamaan vähän negatiivisempaa postausta mun täällä olosta, mutta tällä hetkellä mun ei tee mieli jatkaa sen kirjoittamista, koska tällä hetkellä asiat on taas mallillaan. Mutta sanon vain, että kuukausi sitten kävin aika vaikeita hetkiä, mutta se kuuluu elämään. En mä Suomessakaan aina ole onneni kukkuloilla. Koulun jälkeen koulubussissa tulee aina mietiskeltyä mun elämää liikaa ja tajusin yksi päivä, että Suomessa olin aika tyytymätön kaikkeen. En mä läheskään joka päivä ollut iloinen, kuin vain pieniä yksittäisiä hetkiä. Täällä asiat on erilailla. Välillä pelkästään autossa istuminen saa mut iloiseksi ja oon kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Tottakai asiaan vaikuttaa melkein joka päiväinen auringonpaiste ja iloiset ihmiset ympärillä. Suomessa ollaan niin vakavia ja välillä emään kyllästyneen näköisiä. On kuitenkin huvittavaa suomalaiselle tytölle että, olen nähnyt jo yksi kolmasosaa mun luokkalaisista itkevän julkisella paikalla, sekä tyttöjen että poikien. Suomessa mä sain tuntea itseni aina pillittäjäksi.Täällä tunteet tuodaan esille ja varsinkin sydänsurut jaetaan kaikille, varsinkin pojat. Tänään viimeksi olen lohduttanut yhtä poikaa.

Okei, no mitä sitten oikeasti olen tehnyt viimeisen kuukauden ajan. Hengaillut mun ihanien tyttökävereiden kanssa ja käynyt elokuvissa katsomassa kauhuleffan, hyihyihyi. Onneksi mulla oli ihana kaveri vieressä, jonka kanssa yhdessä kiljuttiin ja täristiin. Käynyt muutenkin elokuvissa enemmän, mitä Suomessa viiden vuoden aikana. Lippu maksaa täällä noin neljä euroa. Btw elokuviin aina mennään, ei katsota aiemmin mitä leffoja siellä menee ja mihin aikaan, koska kaikki leffat pyörii kahden tunnin välein. Elokuvateatterejakin löytyy yksinomaan tästä mun kaupungista San Nicolaksesta varmaan 100. Monterreyssa toiset 200 lisää.

Vieraillut rajan toisella puolella, Yhdysvalloissa. Amerikan rajahan on vain vajaan kahden tunnin päässä Monterrysta. Me oltiin McAllen nimisessä kaupungissa, mikä ei kyllä eronnut juuri Meksikosta lainkaan, koska syötiin yhtälailla tacoja ja kaikkialla puhuttiin espanjaa. Eipä siellä juuri muuta tekemistä ollut kuin shoppailu. Mutta voi että sieltä löytyi kunnon purkkaa ja ihan ok karkkejakin!

Mi familia loca

Viettänyt monen ihmisen synttäreitä. Huomenna yhdellä mun parhaimmista tyttökavereista synttärit ja keskiviikkona taas yhden parhaimman poikakaverini synttärit. Viimeviikolla oli myös yhden parhaan kaverin synttärit ja pari viikkoa sitä ennen myös. Parin viikon päästä on myös siskon synttärit. Jos Suomessa kaikilla on synttärit tammi-,helmi-, maaliskuussa, täällä kaikilla on synttärit syys-, loka-, marraskuussa. Olin vähän pettynyt tajutessani, että en tule olemaan koulussa mun synttäreiden aikaan, sillä tämä tyttö lomailee noin jouluun 8:sta tammikuun 19:sta. Yli kuukausi lomaa, mutta mitäköhän sitä tekisi, koska kaikki muut on töissä.

Viikonloput on vietetty aika usein perheen kanssa, koska se on maan tapa. Ollaan oltu grilli-illassa tuttava perheen luona.  Tykkään näistä illoista hirveesti, mutta aina keskustelut kääntyy mun "rakkauselämään" ja aina mua ollaan parittamassa ties kenelle. Yksi lauantaina koko Monterrey istui tuijottamassa jalkapallo peliä, kun kaksi paikallista joukuetta pelasi toisiaan vastaan. Tasapeliinhän se sitten loppui, tylsäää. Ollaan tietty käyty myös syömässa ulkona useasti, perheen kanssa. Eilen viimeksi oltiin todella fiinissä paikassa syömässä, mistä pyörin ulos, niinkuin aina ravintolasta lähdettyä. Aika usein myös sunnuntaisin pelataan porukassa semmosta meksikolaista versiota bingosta. En kyllä ymmärrä miksi se on niin hauskaa, että aina kolme sukupolvea pelaa sitä yhtä innolla, mutta pelataan nyt sitten.

Club Primavera on paikka, josta tän perheen löytää aina..

Normaalia elämää täällä eletään. On asioita, jotka olisi varmaan mainitsemisen arvoisia, mutta en mä enää huomaa niitä, koska oon jo niin totunut tähän elämään ja näihin tapoihin. Pikkuhiljaa alan huomata mun elämän olevan enemmän täällä, kuin Suomessa. Eikä mun tarvitse enää tietää jokaista asiaa, joka tapahtuu Suomessa tai mun ei tarvi raportoida mun elämän kulusta mun suomikavereille, koska mä jaan sen tiedon nykyään mun meksiko-kavereiden kanssa. (Don't worry, kyllä mulle silti saa kertoa kaikki juorut) Erityisen kiitollinen olen mun tanskalaisesta vaihtarikaverista, jota en nää kovin usein, mutta puhutaan joka päivä. Jaetaan aina kaikki ärsytys ja hämmenys meksikoa ja kaikkia näitä tapoja kohtaan ja aina toinen ymmärtää täysin mistä toinen puhuu. Vaikka Suomessa ajattelin, että haluan ennemmin paikallisia kavereita kuin vaihtarikavereita, mutta ilman Dinaa olisin varmaan ihan hukassa.

Sometimes we exchange students need a sleep

♡Emmi

Ps. Jos jostain syystä joku uusi YFU Meksiko stipendiaatti, Meksiko-stipendin hakija tai muuten vain Meksikoon haaveileva eksyisi tänne, ottakaa ihmeessä yhteyttä! Mä kerron enemmän kuin mielelläni kaikkeen tähän liittyvästä. Itse yritin vuosi sitten kuumeisesti etsiä tietoa tästä aiheesta tai muita Meksikossa YFU:n kautta olleita, mutta en löytänyt juuri mitään.

More than alive

Hola, elossa ollaan. Oon halunnut monta kertaa kirjottaa mutta en tiedä mitä on tapahtunut. Kyllä mulla olisi koulun jälkeen aikaa, mutta aina oon löytänyt mukamas jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Nytkin mun piti kertoa juurta jaksaen mun elämästä mutta pakko mennä suihkuun ja iltapalalle, koska tein itselleni lupauksen mennä nykyään aikasemmin nukkumaan. Viiden tunnin yöunet ei vain ole tarpeeksi.. Joten tällä kertaa saatte tyytyä mun snapchat kuviin viimeseltä kuukaudelta. Enjoy. ( ja isä älä kysy mikä on snapchat, se ei ole sun juttu)

Kun Suomi herää, meksiko menee nukkumaan / lauantaiaamut kun haluaisin nukkua, mutta kaikki haluaa skypettää 

voih kouluaamut / USA reissu, mistä kerron myöhemmin lisää

halloween on huomenna tai tänään jo Suomessa / rakas parasystävä baari-illan jälkeen piristi mun perjantai-iltaa kotona

Dear Marisol, te quiero / las quiero tambien mis bfffs

I want your glasses, Dina / waiting my hostmom to pick me, como todos los días

 

Aamuhengaus ennen koulun alkua / terkut Suomeen meksikotytöiltä 

sunnuntaiaamu / sunnuntai-ilta 

Marisol, again / poika odotti mun kanssa niin kauan, että mun äiti haki mut koulubussikyydin jälkeen, vaikka sen oma perhe oli tullut jo :)

masaliisa onnistui enemmä tai vähemmän... / formal days + earlier at home = pure love

♡Emmi

essay for YFU of my exchange so far

1.10.2014

Niin ne laskurin sadat päivät vaihtuivat nollaan ja elokuun ensimmäisenä keskiviikkona, aikaisin aamulla oli aika ottaa bussi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.  Muistan vieläkin tuon päivän yhtenä oudoimmista. Ei tiennyt mitä pitäisi tuntea, samalla suurta innostusta tulevasta vuodesta ja uudesta maasta mutta tietenkin samalla pelkoa onnistumisesta sekä hieman surua rakkaiden hyvästelemisestä. Mutta kun neljä suomalaista oli vihdoin selvinnyt läpi turvatarkastuksesta aamiaispöytään viimeisille ruisleiville sekä keskustelemaan tulevista kaupungeistaan, olivat kaikki muut tunteet väistyneet innostuksen tieltä.

 The days went by and suddenly I noticed that it was the first wednesday of august and it was time to head to the airport. The day was probably the weirdest day of my life so far. I didn't know what I was supposed to feel. I was so excited about the coming year but in the same time I was scared and sad because I had to to say goodbye to my loved ones. Luckily the tears were replaced by joy when we started talking about our new cities with other exchange students during breakfast.

Matka oli tietenkin pitkä ja uuvuttava mutta helpotti tietää, että seuraavan kerran samanlainen 20 tunnin matka tarvitsisi kokea vasta vuoden päästä. Väsyneet vaihtarit lukuisista eri maista johdatettiin parin tunnin ajomatkan päähän Cuautlaan, aloittamaan vaihtovuottaan. Pari päivää Cuautlan hotellissa sisälsi lukuisia jutteluhetkiä, espanjan oppitunteja sekä tietenkin monia eri kansallisuuksia ja kulttuureja. Vaihtarit ovat mitä mahtavimpia ihmisiä! Uskonkin, että vaihtarireissut tulevatkin olemaan yksi hienoimmista kokemuksista tässä vuodessa, koska kukaan muu ei ymmärrä paremmin vaihtaria, kuin toinen vaihtari.  Hiljaisista hetkistä ei ole tietoakaan vaihtareiden keskuudessa

The journey to Mexico was long and exhausting but it was such a relief to know that you don't need to do it again for a loooong time. We were all so tired when we finally landed to Mexico City but still we had to keep traveling to Cuautla where we had an arrical camp. During those few days we talked a lot, learned un poquito spanish and faced multiple new cultures. Exchange students are simply the most open-minded people but also the funniest people. I can't wait to experience Mexico with all of those people. I believe those trips are going to be one of the top things in this year. No one understand an exchange student like another exchange student and there's always something to talk about with them!

Kolmen tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli kuitenkin hyvästeltävä toiset vaihtarit ja otettava nokka kohti uusia haasteita. Oli aika tavata isäntäperheemme. Iloinen mutta jännittynyt tunnelma kiersi bussissa kun matkasimme kohti Mexico cityä. Osa oli jo jäänyt matkanvarrelta isäntäperheidensä luo, osalla matka jatkuisi vielä sunnuntaiaamuun asti, osa lentäisi kaupunkeihinsa, kun taas minulla poiketen aiemmasta suunnitelmasta, matka jatkui Mexico cityn lentokentälle, missä minun hostperheeni vastaanotti minut. Pääkaupungissa muutaman päivän lomailun jälkeen otimme vasta lentokoneen kohti pohjoista Monterreyta isäntäperheeni kanssa.

After three awesome day it was sadly time to say goodbye to everybody and go meet our hostfamilies. Everybody were really excited to see them but we were all at least a little bit nervous. Some of us stayed in Cuautla, some kept traveling the following night and I traveled to airport of Mexico City where my hostfamily picked me up. We had a few-day-holiday in the capital of Mexico and after that we headed to the North, to Monterrey.

Totta puhuakseni ensimmäiset kaksi viikkoa olivat minulle todella rankkoja. Liian paljon uusia asioita sulateltavana, se sai minut kaipaamaan kotiin. Myös jatkuva väsymys painoi päälle. Ehdin jo pelästyä, että olin tehnyt väärän päätöksen lähtiessäni vaihto-oppilaaksi.

Being completely honest, the first two weeks were the hardest so far. There were too many new things to handle and I was really homesick. I got scared that I had done totally wrong decision for doing an exchange year.

Onneksi muutaman viikon päästä maailma näytti kuitenkin jo aivan toiselta. Rakastuin meksikolaisiin ihmisiin ja heidän iloiseen luonteeseen. Ihmiset koulussa osoittautuivat aivan mahtaviksi sekä meksikolainen ruokakin alkoi maistua joka päivä paremmalta. Espanjan kieli alkaa sujua paremmin joka päivä vaikka englanti se vahvempi edelleen on. Itsensä ilmaiseminen tuntuu nykyään jopa paremmalta englanniksi kuin suomeksi. Suomi on alkanut kuulostamaan todella hassulta omaan korvaan. Tiedän kuitenkin, että minulla on vielä aikaa oppia espanjan kieli ja se tulee ajan myötä! Meksikolainen kulttuuri aiheuttaa edelleen hieman hämmennystä suomalaisessa tytössä. Ihmisten väliset suhteet perheisiin, kavereihin sekä myös puolituttuihin eroavat niin suomalaisesta näkemyksestä. Meksikolaisten aikataulutus ja suunnitelmien teko sekä niiden pitäminen aiheuttaa välillä myös epätoivoa, mutta tarvitaan vain vähän aikaa totuttautumiseen. Eihän sitä voi tulla toiseen maahan vain vertaillakseen sitä omaan kotimaahansa.

Luckily after few weeks my feelings were changed completely. I fell in love with Mexican people and their happiness. People in my school were amazing and even the food started taste better every day. My Spanish is getting better every day even though I still rather use English whenever it's possible. I have talked so much English that I don't want to speak Finnish anymore, it feels way too weird to talk Finnish nowadays. Luckily I know that I have time to learn the Spanish, little by little.The way Mexicans threat their family, friends or strangers are very different than in Finland. Their timing and plane making makes me feel exhausted sometimes but I just need try to adapt all that. I didn't come here to compare this country to mine.

Pian on kuitenkin kaksi kuukautta jo elelty toiselle puolella maapalloa ja se on sisältänyt paljon surua ja iloa. Asia, jota on hoettu vaihtareille alusta asti, on mielialan vaihtelut. Tämän tulee varmasti jokainen vaihtari huomaamaan, kuten olen minäkin jo moneen otteeseen kokenut. Mistään hinnasta en silti tätä kokemusta vaihtaisi pois! Uskon, että kaikki huonot hetket, jotka olen kokenut tai tulen kokemaan täällä, ovat kuitenkin kaikkien niiden hyvin hetkien arvoisia. Olen ylpeä saadessani sanoa, että olen vaihto-oppilas. Olen ylpeä, jos olen saanut inspiroitua jonkun muun miettimään maailmalle lähtöä. Olen ylpeä, että minulla on iso joukko ihmisiä kotona, jotka ovat ylpeitä minusta sekä iloisia minun puolesta. Vaihtovuosi on kuitenkin asia, jota kukaan kotona tai ulkopuolinen ei koskaan täysin tule ymmärtämään. Ehkä siksi se onkin niin ainutlaatuinen kokemus.

There have been a lot sadness and happiness during these two months. I was told many times how my feelings are going to change every two second and it's has been so true. Still I haven't ever regret for doing this. I believe that all the bad moments are worth of all the good moments, because when I am happy, I am extremely happy. I am so proud to call myself as a exchange student. I am proud If I inspired someone else to consider to go see a world. I am proud to know that I have lot of people back home who are proud of me and happy for me. The exchange year is still something that no one outsider or back at home won't never understand. Maybe that is one of the reason why this is something so unique! 

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Meksiko on juuri oikea kohdemaa minulle. Muistan edelleen kuinka joulukuussa kirjoitin stipendiä varten esseitä hieman kiireessä sekä helmikuiset iltapäivät, kun istuin ikkunan edessä ja odotin epätoivoisesti postia YFU:lta. Kaikki se on kuitenkin ollut tämän arvoista, eikä olisi päivää, etten olisi halunnut vaihtaa tätä kokemusta pois.  Se on jotain, mikä on saanut hymyn huulilleni 14.2.2014 lähtien. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen YFU:lle, Sakari Alhopurolle ja tietenkin isälle, kaiken tämän mahdollisestamisesta! Odotan innolla, mitä kaikkea seuraavat yhdeksän kuukautta tuovat vielä tullessaan, koska nyt olen jo saanut kokea niin paljon. Rakastan Meksikoa ja vaihto-oppilaana olemista, se on varma

There haven't been a day that I would had regret choosing Mexico as my hostcountry. I don't regret all those thousands of things that I had to do for this. This is something that has made me smile every day since 14.2.2014. I will be forever thankful for YFU , Sakari Alhopuro and of course dad for making all this possible. I am looking forward what will happen in next nine months because I have already experienced so many things. I love Mexico and being an exchange student, that's for sure!

♡Emmi

Mexico 2014-2015

What a tourist doesn't notice

• even a couple have been together 20 years, they still act like just married

• wearing 10 cm high heels and still rocking on the dance floor (when my mom in Finland can’t even walk with anything which have more than 2 cm heel)

• always parents’ permission

• ahorita= either 10 mins or 3 hours

• almost every house or neighborhood is surrounded by a gate

• windows have bars on them

• “let’s go” –where? when? “now”

• there are hot Mexican guys, everywhere, all the time

• and they can dance, in public too

• many guys are willing to tell honestly about their lovelife or lack of it to everybody

• the cheapest way to prevent getting your house robbed, is to put broken glasses on top of your wall

• there is always someone packing your groceries or doing the gas for you

• waiter is the waiter, it’s their job to clean your table or bring you a spoon, not yours

• ‘you are like my best friend but it’s totally okay not to always answers to your texts’

• ‘but when I am with you, I always check my phone whenever I get notification, even when I am driving a car’ 

• canceling planes is not an exception, it's a rule

• teachers don’t always want to come to the classes but they expect students to do 3 power point presentations and do 50 exercise of math, in a day

• ‘but I am still too lazy to check your exams myself, you do it’'

• Someone of my neighbors have a dog, I don’t have no idea whose dog is it, it sits on the street everyday

• food is not a food if you are not eating it with your hands, even it would be a cake

• there is no food you can’t share with a friend or friend of a friend

• if you don’t look Mexican you are from U.S. 

• or maybe from Germany and anything in Europe is near Germany

• Channing Tatum or anyone famous actor from U.S. is unknown in here

• a love-hate relationship with United States, mostly hate

• “Europeans don’t go to the shower that often…”

• going shower every morning, even it would mean waking up 4.30 a.m.

• and washing hair everyday (I don't get bad looks anymore when I tell that I was my hair everyday, yay)

• leaving the house even your hair are still wet

• “if it fits, I’ll go”-attitude in traffic

• “Father have the final word” (behind every father there’s a mother)

• if you want to say no to an invitation or someone is selling something that you don’t need, just say sí or gracias, and they won’t bother you again 

Día de la Independencia de México

Nyyhk, 15. syyskuuta oli, tuli ja meni. Eli meksikon itsenäisyyspäivän kunniaksi vietettiin hieman erilaista maanantaita eilen. Yleensä on tapana, että maanantai ja tiistai olisi molemmat ollut vapaata koulusta mutta ei meidän lukiossa ainakaan tänä vuonna. Mutta eipä se sitä tarkoita, etteikö monet olisi skipannut tätä päivää koulustasta. Mulla oli kuitenkin hauskaa koulussa, siksi mua ei haitannut. Koulussa sai olla vapaampi pukeutuminen, kunhan se oli meksiko aiheista. Meillä oli neljä ekaa oppituntia eli seitsemästä puoli yhteenoista ja sen jälkeen mentiin syömään tacoja tai enchiladoja. Sitten meillä oli vapaata aikaa kahteentoista asti koulun pihalla. Musiikki soi, aurinko paistoi, sombrerot vilkkui ja ihmiset oli iloisia, niin mikäs sen parempi maanantai aamupäivä

twinning with my favourite one

viva México

Toi vuori on aito tuolla takana!

Koulun jälkeen chillailtiin kotona ja laittauduttiin iltaa varten. Koska hostvanhemmat oli mukana järjestämässä fiesta mexicanaa Club Primaveralla, niin me oltiin tietenkin siellä ekana paikalla. Hostsisko oli tietenkin tapansa mukaan myöhässä, niin mä vietin sitten aikaa jonkun tutun lapsien ja niiden kaverien kanssa. Mukamas harjoitellen englantia yhden pojan kanssa, mutta se käänty kyllä mun espanjan harjotteluksi, koska kolmen tunnin aikana puhuttiin vain espanjaa ja mä selvisin siitä wuhuu! Kun vihdoin mun hostsisko tuli syötiin (tacoja ofc) ja loppuilta hengailtiin perhetutun, sen kavereiden ja tequila pullon kanssa. Kaikki juo täällä aina joko olutta tai tequila-greippilimsaa ja koska mä en juo olutta, oon alkanut jo tavallaan tykkäämään tosta tequila-greippilimsasta. (Äiti älä huoli, ei täällä juoda yhtä paljon, kuin Suomesa) Koska mun hostvanhemmat oli tän juhlan järjestäjiä, niin sen tarkoitti sitä, että me lähdetään sieltä viimeisinä. Kello kolme yöllä mun rakas hostsisko oli tainnut ottaa jo muutaman drinkin liikaa ja mä olisin ollut valmis kotiin. Mutta bileet ei ollut vielä ohi, joten päädyttiin keskutelemaan syvällisiä ja nuokuttiin hostsiskon ja perhetutun kanssa puoli viiteen asti siellä. Vasta sitten oli bileet ohi ja oltiin valmiita menemään kotiin. Mutta en valita, oli hauska ilta!

No mitäs muuta mun pitäs tehdä, kun on meikit naamalla valmis lähtemään, mutta odottelen muita taas tunnin

kello 20.30

Tässä ei mun mielestä ollut mitään järkeä ja se on myös kielletty ainakin jossain osissa Meksikoa

kello 22.30

♡Emmi

school for making friends

Onhan tässä jo viisi kivaa viikkoa vierähtänyt Meksikolaisessa lukiossa, joten voisihan siitä jotain kertoakin. Mun koulu on Monterreyssa ja sen nimi on CIDEB. Kaikki Monterreyn YFU-vaihtarit laitetaan tähän kouluun, paitsi mun lemppari tanskalainen. :( Viisi viikkoa sitten maanataina oli vihdoin mun eka päivä koulussa ja mähän menin viikon myöhemmin kun muut vaihtarit meidän perheen lomailun takia.

Kattokaa nyt mikä vuori tuolla takana pilkottaa!

Englannin opettaja kierrätti mua ensin koululla ja koska kaikissa luokissa on sellaiset ikkunoidut seinät, niin voi sitä tuijotusten määrää. Muut neljä saksalaisvaihtaria oli jo ripoteltu kaikki eri luokille heidän valintojen mukaan. Olen siis ainoa ei-saksalainen vaihtari ja siksi muakin yleensä luullaan saksalaiseksi. Mutta niin, munkin piti valita biology, chemistry, business tai french. Ilmiselvästi otin ton business ja se on onneksi huippu kivaa! Sitten englannin opettaja vaan silmäili luokkalistaa ja sanoi, että laitetaan sut nyt sitten vaikka luokalle 303. Okei, ja sitten menoksi!

Matematiikka, espanjan kirjallisuus (literatura) ja yhteiskuntaoppi (sociales) on näistä vähän kuolema, mutta empresarial (business) on mun lemppari. Fysiikka on muuten vallan englanniksi ja matematiikan kirjakin on englanniksi, mutta ei se sitä tarkoita, että mä silti mitään ymmärtäisin siellä.. Educaión fisica eli liikunta on vähän vitsi ja opettaja on pelottava, mutta näillä mennään.

Sinne luokkaan se mut johdatti ja esitteli mut muille. Luokassa oli kolme paikkaa enää vapaana ja mähän jäin sitten siihen eteen istumaan. Ajatus oli vain, että tässä eturivissäkö mä nyt sitten istun koko vuoden... Mutta ei onneksi, joka päivä saan istua missä vain. Vaikka viiden viikon jälkeen huomaan, että kaikilla on selvästi se oma paikka luokassa ja toisten paikalle ei kuulu istua. Mun ilme edellispäivänä, kun joku istui mun paikalla... Mutta ensimmäisestä päivästä lähtien mulla on ollut tosi hauskaa koulussa ja se on yksi suurimmista syistä miksi oon ollut niin onnellinen täällä viimeaikoina. 

Todella heilahtanut salakuva mutta täällä ollaan niin tarkkoja, että kännykkä ei näy kädessä. Toi pöytä ja tuoli on siis kiinni toisissaan ja ne ei liiku siitä mihinkään.

Ensimmäisellä viikolla olin tosi julkkis mun luokalla ja kyllä mulle edelleen tulee uusia ihmisä juttelemaan aina kun vaan mahdollista. Ollaan tosin luokassa samojen ihmisten kanssa koko päivä, joten en hirveästi tutustu muihin kuin mun luokkalaisiin. Onneksi se ei haittaa, koska mun luokalla on kaikki parhaat ihmiset. :) Valitettavasti joudun vain vaihtamaan luokkaa joulun jälkeen, mikä masentaa mua tosi paljon. Kuten sanoin, mulla on oma paikka sekä luokassa että koulubussissa. Mulla on ne tietyt ihmiset kenen kanssa aina vietän aikaa päivän ainoalla välitunnilla ja tottakai tunneilla, kun opettajat ei aina jaksa vaivautua paikalle. Tähän mennessä joka viikko yksi opettaja on aina jättänyt tulematta, mutta eipä se mua ole paljon haitannut.

Ihana Ana ja monta muuta

Huomenna meen katsomaan yhden luokkalaisen kanssa, kun toinen luokkalainen pelaa amerikkalaista jalkapalloa, jos sateet ei ole ihan hirveät.. Jee, ekaa kertaa amerikkalaista jalkapalloa! Oon jo oppinut perussäännöt, koska näiden samaisten ihmisten kanssa tehdään yhdessä esseetä englannin tunnilla normaalin ja amerikkalaisen jalkapallon eroista. Jep, täällä ollaan tehty esseet pareittain tai kolmestaan.. Mikä sekään ei kyllä haittaa, koska se tänäänkin tarkotti, että opetin yhdelle pojalle 'Sinulla on isot posket' ja samalla kuunneltiin musiikkia. Tunnit on suht rentoja mutta kyllä nämä opiskeleekin, mä en. Mun luokkalaisilla on tosi paljon kotiläksyjä ja niitä ne sitten tekeekin aina varmaan koko päivän koulun jälkeen. Suurin osa on tosi tunnollisia koulun suhteen. Vaikka aina nämä tunneilla kopioi toisen vastaukset monisteisiin, jos ei ole tehnyt läksyjä.

Vaikka näyttäisi, että täällä olisi kylmä, niin ei oikeasti ole. Sisällä vaan on niin kylmä ilmastoinnin takia.

Itse koko koulusysteemistä. Tää mun koulu ei periaatteessa olekaan yksityinen koulu vaikka niin luulinkin. Tää on kuitenkin paras näistä kunnallisista kouluista ja tää koulu myös maksaa. Koulu kestää vain kaksi vuotta vaikka monet koulut täällä kestää sen kolme vuotta. Tää tarkoittaa mulle sitä, että vaikka olenkin viimeisellä vuodella, mun luokkakaverit on vuoden tai kaksi nuorempia. Välillä huomaan sen, että ne on nuorempia, mutta eipä se nyt hirveästi ole haitannut. 

Näiden ihmisten kanssa hengaan suurimman osan ajan välitunneista

Koulu jaetaan neljään semesteriin eli lukukauteen ja ensimmäinen ja toinen semester käydään koulua iltapäivisin kun taas minä käyn kolmannen ja neljännen semesterin koulua 7.00-13.10. Tämä tarkoittaa kyllä jokapäiväistä kuolemaa, koska herätys on 5.15, koska koulubussi lähtee 7min päästä meiltä kello 6.00. Se on siis tän koulun oma koulubussi, joka myös maksoi pienoisen summan pelkästään jo yhdeltä semesteriltä. Kuljen siis 45 min per suunta kouluun ja takaisin tällä joka päivä. Mikä ei haittaa niin paljon, koska mä pistän kuulokkeet korviin, oon epäsosiaalinen ja nukun. 

Tällä Felix Galvanilla huristellaan viisi päivää viikosta

Tiedän ihmisiä, jotka kulkevat mun kanssa samalla bussilla, mutta mä oon vaan niin väsynyt aina ennen ja jälkeen kouluun, että istun ihan mielelläni yksin siellä. Kuten yksi poika, joka ei puhunut englantia tuli yksi päivä hieman hämmentyneenä kyselemään, kuka mä oon, kun aina vain istun yksin siellä.

Sain onneksi hostsiskolta läjän koulupaitoja

Nii ja vaatetuksesta vielä, koululla ei siis ole koulupukua, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, että saisit pukea mitä vain. Joka päivä pitää olla pikeepaita tai koulun itse teettämä T-paita. Paidat ei saa olla mustia tai oransseja ja sulla pitää olla farkut joka päivä, ellei ole liikuntaa. Poikien tukka ei myöskään saa olla liian pitkä...Tällä viikolla on myös ollut kauhe tohina, koska jollain pojilla oli ollut paita missä luki, jotain mikä tarkotti yhdessä CIDEB ja kännissä. Heidät olit sitten erotettu 15 päiväksi. Koska kukaan opettaja ei ole mulle kertonut, mistään pukeutumis rajoituksista, oon iha peloissani aina, että onko mulla jotain väärää päällä.

Näistä koostuu mun meksiko-kännykän kuvagalleria

<3

Tykkään mun koulusta kyllä tosi paljon mutta kyllä sen koulutuksen laadun eron huomaa, kun vertaa suomen koulutukseen. Yksi mun kaveri tokaisikin, niin sopivasti, että lukiot meksikossa 'school for making friends'. Lause kuvastaa hirveen hyvin mun kokemusta meksikolaisesta lukiosta.

♡Emmi